Ajattelin aloittaa tällaista ”Päivä minun kanssani” -postaussarjaa, koska muiden blogeista ainakin itse tykkään lukea sellaisia tekstejä. Että millaiselta arkinen meno täällä blogin takana oikeasti näyttää? Millaisia minun päiväni ovat? Vaikkakin tällä hetkellä äitiyslomasta johtuen päiväni ovat aika rentoja ja poikkeuksellisiakin siinä mielessä, että nyt minulla on tosi hyvin aikaa tehdä kaikkea normaalista poikkeavaa: nähdä usein kavereita ja puuhata sellaisia asioita, joihin työssäkäyvänä ei ole arkipäivinä mahdollisuutta.
Tässä siis eilinen päiväni:
6:30 Daniel heräsi jo puoli seitsemältä, puki lenkkivaatteet päälle ja suuntasi puolen tunnin aamulenkille. Daniel käy pari kolme kertaa viikossa aamulenkillä ja ihailen kyllä tuota taitoa hänessä. Aikaisetkaan aamulenkit eivät tunnu olevan hänelle suoritus eikä mikään, vaan hän oikeasti nauttii juoksusta aamun valjetessa ja tulee aina yhtä iloisena lenkiltä takaisin. Minä vielä torkuin sängyssä puolisen tuntia, kunnes Daniel palasi lenkiltä. Aamulenkin jälkeen Daniel napsauttaa kahvinkeittimen päälle, käy suihkussa, pukee ja alkaa valmistaa aamupalaa. Tällä kertaa söimme aamupalaksi leipää, vaikka muuten keitämme lähes joka aamu kaurapuuron ja syömme sen marjojen, omenahillon ja raejuuston kanssa.
7:15 Syömme aamupalan olohuoneessa ja katselemme hetken Maikkarin aamu-tv:tä, missä keskustellaan suomalaisesta työstä ja yrittäjyydestä. Mielenkiintoista keskustelua, joka herätti myös meissä ajatuksia, joita siinä aamupalaa syödessä samalla juttelimme.

8:00 Danielilla oli tiedossa etäpäivä, joten työmatkana oli siirtyminen olohuoneesta työpöydän ääreen. Kahdeksan jälkeen Daniel aloitti jo videopuhelun tietokoneen kautta ja minä siivosin keittiöstä aamupala tarvikkeet jääkaappiin, laitoin yhden koneellisen vauvanvaatteita pesukoneeseen pyörimään ja petasin sänkymme. Tällä hetkellä teen meillä aika paljon kotihommia, koska on niin paljon aikaa. Danielilla on siis hyvä kotipalvelu, sillä laitan meille useimmiten ruuat, siivoilen, pesen pyykkiä ja käyn kaupassa päivän aikana. Illat voidaan sitten tehdä mitä lystää ja viettää aikaa yhdessä. 🙂
9:20 Lähdin ajamaan Espoota kohti, koska olimme sopineet Candy on the run blogin Karoliinan kanssa kävelylenkin ja lounastreffit kello kymmeneksi. Varasin matkaan 40 minuuttia, koska ajattelin kehä ykkösellä olevan aamuruuhkaa, mutta eihän siellä mitään ollut. Perjantaina monet tekee etäpäivää ja sen huomaa kyllä pääkaupunkiseudun liikenteessäkin. Aika sujuvasti sain siis ajella Espooseen ja kymmenen aikaan olinkin jo Karoliinan ovella kolkuttelemassa.
10:00 Puettiin Karoliinan ihanalle Isla-tytöllekin ulkoiluvaatteet päälle ja suunnattiin ulos aurinkoon vaunulenkille. Otetiin myös mukaan Karoliinan koira, joka sai samalla reilun tunnin kävelylenkin. Karoliinaan olen tutustunut somen ja bloggaamisen kautta, ja pian meitä yhdistää juoksuharrastuksen lisäksi myös vauvaelämä. Vaikkei Isla enää mikään vauva olekaan, iso 10 kk neiti. Karoliinan kanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia, ja seura on aina yhtä energistä ja inspiroivaa.

13:00 Lenkin jälkeen peuhattiin Islan kanssa vielä hetki olohuoneen sohvalla: väsytystaktiikka. Hetken päästä Isla olikin jo valmis päiväunille ja nukutus ei kauaa Karoliinalta kestänyt. Minä odottelin sen hetken olkkarissa ja nautiskelin tästä mammaloma-fiiliksestä. Taisin siinä kaikessa hiljaisuudessa ajatella, että miten onkaan siistiä olla vapaalla näin aurinkoisena perjantaipäivänä ja nähdä kaveria kaikessa rauhassa. Islan nukuttamisen jälkeen Karoliina laittoi meille lounassalaatit – ihanat fetasalaatit. Näitä salaatteja saan useasti ihastella Karoliinan Instagram-kuvissa, mutta tällä kertaa sain myös itse herkutella. Oli maistuva ja täyttävä lounas, kiitos!
Lounaan jälkeen keitettiin vielä kahvit, Karoliina nautti hiljaisesta päiväuniajasta (tätä kai itsekin vielä jonain päivänä arvostan, kun talo hiljenee hetkeksi) ja höpöteltiin yhdessä vielä kaikessa rauhassa. Juttua riitti raskauteen, vauvajuttuihin, juoksuun ja työelämän kuvioihin liittyen. Karoliinakin tosiaan bloggaa ja meitä yhdistää myös se, että olemme molemmat markkinointialalla duunissa. Karoliina aloitti hetki sitten uudessa startup-yrityksessä työskentelyn markkinoinnin parissa, joten vaihdoimme myös muutaman ajatuksen ja sparrasimme ideoita siihen liittyen. Selvästi inspiroiduin, kun sain hetken miettiä myös markkinoinnin kiemuroita ja vähän ne työaivot sieltä puski esiin. Markkinoinnin hommat ovat siinä mielessä luovia, että sparraaminen, suunnittelu, ajatusten vaihto ja ideointi toisen kanssa ovat kultaakin kalliimpaa.
14:00 Lähdin ajelemaan takaisin kotiinpäin, mutta matkalla pysähdyin vielä Nella ja Nuttu – lastenvaate kirpputorille Espoon keskukseen tekemään täsmälöytöjä. Osan vaatteista tulevalle vauvallemme olen ostanut uutena, mutta paljon olen bongannut myös halvalla kirpputoreilta. Pienet vauvat kun kasvavat niin nopeasti ulos vaatteistaan. Kirpputoreilta löytää lähes uudenveroisia vauvanvaatteita, jotka olen sitten kotona pessyt ja viikannut vaatekaappiin. Tuntuu jotenkin mahtavalta, että parilla kympillä saa ison muovikassillisen hyvälaatuista vaatetta. Taaperoikäisten vaatteet kuluvat sitten käytössä enemmän, joten voi olla, ettei tulevaisuudessa löytöjen tekeminen olekaan enää yhtä helppoa. Saa nähdä.

15:30 Tulin kotiin ja söin välipalaksi omenan, smoothieta ja kourallisen pähkinöitä. Daniel istui vielä viimeistä palaveriaan koneen äärellä, mutta huikkasi minulle, että on pian lopettamassa työpäiväänsä ja lähtevänsä tekemään juosten vetotreenin ja päälle kuntopiiriä. Minä kävin tässä kohtaa suihkussa, pesin perjantain kunniaksi vessan ja viikkasin pyykit narulta kaappiin. Tämän jälkeen huokaisin hetkeksi ja istuin sohvalle tätä postausta naputtelemaan. Postausten kirjoittaminen on mukavinta silloin, kun on rauhassa aikaa. Nyt oli.

18:00 Odottelin Danielia kotiin ja aloin vähitellen valmistella iltaruokaa. Olimme edellisenä päivänä tehneet lounaaksi kana-kasviskastiketta ja uunijuureksia, jota sitä riitti myös seuraavaksi päiväksi. Nyt tarvitsi vain lämmittää ruoka. Syömme lähes poikkeuksetta kaksi lämmintä ruokaa päivässä, koska Daniel paljon treenaavana ja urheilevana sen vaatii. Olen tosin itsekin huomannut, että se sopii minullekin. Kun syö myös lämpimän iltaruuan, niin vatsa ja mieli tulee kylläiseksi, eikä tule puputettua koko iltaa jotain pientä. Jos iltaruoka jää syömättä, niin jollainhan sen korvaa, useimmiten sitten leivällä ja jugurtilla. Joskus tosin Danielin ollessa työmatkalla nautin siitä ettei ole pakko laittaa ruokaa ja sitten rötvään yksin kotona ja teen vaikka munakkaan tai täytetyn croissantin iltaruuaksi.

19:30 Meillä molemmilla lompakoissa on pitkään pyörinyt käyttämättömiä liikuntaseteleitä, koska tuntuu ettei ne ikinä kelpaa missään. hehe. Monesti olen niillä esimerkiksi kuntosuunnituksissa yrittänyt maksaa, mutta eivät ole kelvanneet. Ne ovat kohta vanhentumassa ja kelpaavat myös kulttuuriseteleinä, joten päätimme lähteä käyttämään niitä elokuviin. Olemme pidemmän aikaa yrittäneet bongata elokuvateatterissa hyvää elokuvaa, mutta ei siellä ole tuntunut pyörivän mitään kiinnostavaa. Nyt kuitenkin Apulanta-elokuva sai ensi-iltansa, joten varasimme paikat sitä katsomaan. Näytös oli Tennispalatsin isoimmassa salissa, joka on kuulemma pohjoismaiden suurin. Ja oli muuten iso.

22:30 Istahdimme Helsingin rautatieasemalla I-junaan ja 9 minuutin kuluttua olemmekin kotiasemallamme, mistä kävelimme kotiin. Mulla päivän aktiivisuudet alkoivat jo vähän painaa ja raskausmaha varsinkin tuntui iltaa kohden jo todella painavalta ja jalkoihin alkoi tulla orastavaa turvotusta. Köllähdin kotisohvalle, nostin jalat kohti kattoa, katseltiin vähän vielä telkkasta paraolympialaisia ja syötiin iltapalaksi vähän jugurttia, jonka jälkeen olinkin jo ihan valmis hammaspesulle ja nukkumaan. Olen huomannut, että nukun mahan kanssa parhaiten sitten, kun päiväni ovat olleet riittävän aktiivisia fyysesti. Koitan siksi mahduttaa päiviini aina jotain urheilua, jotta saan sitten nauttia hyvistä yöunista. Eilen se ainakin onnistui hyvin ja nukuin kuin tukki koko yön.

Sellainen oli siis 9.9.2016 päiväni. Mikäli olet tänne asti jaksanut lukea, niin kommentoi ihmeessä, että oliko sellainen postaus, joita voisi tehdä useamminkin? Ajattelin ainakin, että näin saisi tallennettua tulevalta vuodelta meidän kuulumisia vauvan kanssa ja ne jäisivät sitten blogiini muistoiksi, jotka voin myöhemmin printata vauvakirjan väliin. Nythän eletään digiaikaa, joten kai sen vauvakirjan voisi toteuttaa näinkin. 😀 Tämä oli Karoliinalta hyvä vinkki.
Ihanaa lauantaiaamua ja viikonloppua sinne! Me lähdetään nyt vanhempieni luokse Hollolaan. 🙂
-Hilla

Instagramissa @hillasblog

Facebookissa @hillasblog

Twitterissä @hillasblog