Välillä mietin, että mihin kaikki aika menee. Ja samalla ihmettelen niitä tuoreita äitejä, joiden blogit päivittyy entiseen malliin vauvan syntymän jälkeenkin. Minusta nimittäin tuntuu, ettei aikaa ole tällä hetkellä juuri mihinkään. Päivät menevät hurjaa vauhtia. On aivan turha edes ajatella bloggaamista, kun vauva on valveilla. Sitten kun hän nukkuu niin olen joko vaunulenkillä, laitan ruokaa, siivoan kotia tai nukun itsekin päiväunia.
Sitten välillä tulee näitä päiviä kun vauva nukkuu parit pitkät päiväunet ja ehdin avata läppärin kannen. Syön siis osittain sanani kun ennen raskautta ihmettelin, että voiko kahvikuppi muka jäähtyä vauva-arjen keskellä. Nyt uskon, että voihan se. Kahvit olen saanut juoda edelleenkin lämpimänä, mutta myönnän ettei aikaa ole enää samalla tavalla kuin ennen. Ei se sinällään yllätys olisi pitänyt olla, mutta ei tähän äitiyteen voinut ihan sataprosenttisesti valmistautua. Osan asioista tosiaan huomaa vasta oman kokemuksen kautta. Elämä vauvan kanssa on kaikessa ihanuudessaan aika intensiivistä. Muutamina päivinä on ihan oikeasti pitänyt priorisoida, että käynkö päiväunien aikaan itse suihkussa vai hoidanko joitain muita asioita. 😀 Meidän vauva kun viihtyy valveilla ollessaan lähinnä sylissä. 🙂 Ja tämä ei nyt ollut valitusta, lähinnä vain ajattelen ääneen.
Minun omaa aikaa on nykyään vaunulenkit. Viimeksi tänään ihailin sinistä taivasta ja auringonpaistetta ja mietin samalla kuinka me täällä Suomessa ollaan onnekkaita, kun saadaan hoitaa vauvaa kotona 9 kuukautta ja olla äitiyslomalla. Äitiysloma… tuo sana loma on ehkä hieman harhaan johtava, sillä ei tämä ihan lomaa ole, mutta välillä tulee niitäkin hetkiä kun tuntisi olevansa lomalla. Vaikka niitä valvottuja rankkoja öitä onkin niin vastapainona saan nauttia ulkoilusta valoisan aikaan, tehdä pitkiä vaunulenkkejä, keksiä mukavaa tekemistä päiviimme ja nautiskella tästä ajasta kotona juuri nyt.
Olimme siskoni Nupun kanssa pari päivää vanhempieni luona Hollolassa. Helsingistä Hollolaan on vain tunnin ajomatka, mutta silti Hollolassa tuntuu aina olevan enemmän talvi kuin täällä Helsingissä. Kai se on tämä meri-ilman ja Salpausselän harjujen ero säätyypissä. Tänään jopa hieman harmittelin, etten tullut ottaneeksi suksia mukaani. Pururadalla oli nimittäin niin paljon lunta, että olisi voinut ihan hyvin hiihtää. Ehkäpä ensi kerralla otan sukset mukaan ja pääsen tekemään tämän talven ensimmäisen hiihtolenkin. Helmikuulla odottaa tänäkin vuonna osallistuminen Finlandia hiihdon 50 kilometrille vapaalla hiihtotyylillä. Sitä ennen pitäisi ehtiä muutama hiihtokilometri kerätä, jotta tuo matka taittuisi mukavasti. Olemme pohtineet myös hiihtoreissun tekemistä Lappiin, sillä Danielilla on vielä isyyslomat pitämättä.
Tulimme hetki sitten takaisin kotiin Helsinkiin ja vauva jatkoi uniaan turvakaukalossa. Se on vaunujen lisäksi toinen hyvä paikka saada vauva nukkumaan. Illalla tulee Danielkin kotiin työmatkaltaan, joten sitten ollaan koossa perheenä taas. <3 Huomenna onkin jo perjantai. Vielä olisi muutama asia hoidettavana ennen viikonlopun juhlia. Ruokatarjoilut on mietitty, mekko saapui postitse ja oli sopiva, varasin itselleni kampaajan ja kukkakimputkin on tilattu. Omaa meikkipussiani tänään katsoessani totesin, että huomenna pitää mennä hieman täydentämään meikkejä. Ainakin uusi ripsiväri ja meikkivoide tarvitaan vielä ennen viikonloppua. Loppuraskaudessa ei paljoa tullut meikattua ja viime viikkoina ei ole ehtinyt, siksi onkin tosi mukava päästä pitkästä aikaa laittautumaan. 🙂
Nyt vauva ähisee tuolla, maitobaaria siellä taidetaan tarvita. Palaillaan taas. 🙂
Hilla
Instagramissa @hillasblog
Facebookissa @hillasblog
Twitterissä @hillasblog