Latasin eilen Instagramin top 9 kuvaa menneeltä vuodelta 2016. Minun täytyi hetkeksi ihan pysähtyä, istahtaa ja hiljentyä siinä vaiheessa. Nimittäin niissä kuvissa oli kaikki tämän vuoden tärkeimmät hetket, paljon tunteita, suuria asioita. Raskaaksi tuleminen, ihana kesä, odotusaika, oma koti, 7 vuotta yhdessä Danielin kanssa, oman lapsen syntymä, meidän avioituminen maistraatissa ja häät.
Miten paljon asioita meidän elämässä onkaan tapahtunut tämän menneen vuoden aikana? Miten paljon elämämme onkaan muuttunut? Miten kiitollisia saamme mieheni kanssa olla kaikesta mitä meillä on? Meitä on nyt kahden sijaan kolme, meillä on perhe. Meillä on jotain niin arvokasta elämässämme nyt toistemme lisäksi.
Jollain tavalla nämä isot muutokset näkyvät täällä blogissanikin. Tai aika paljonkin. Olen jonkin verran miettinyt myös omaa identiteettiäni näin bloggaajana. Siitä tämä ajatus tähän blogitekstiin kumpusi.
Mikä bloggaaja oikein olen? Pitääkö blogia jotenkin rajata? Mistä aiheista voin kirjoittaa? Voinko kirjoittaa kaikesta? Miksi bloggaan? Haluanko, että lapseni näkyy blogissa? Mikä lukijoitani kiinnostaa? Häviääkö minulta nyt treeni- ja juoksulukijoita, kun kirjoitankin yht’äkkiä paljon raskauteen, äitiyteen ja omaan elämääni liittyviä asioita ja postauksia?
Minulla on ehkä ollut lievää bloggaajan identiteettikriisiä, josta olen onneksi selvinnyt.
Aloitin bloggaamaan vuonna 2013, koska halusin jakaa omia treenivinkkejä, treeni-iloja ja treeni-inspiraatiota blogini kautta muillekin. Samoin myös Instagram-tilini on aikaisemmin ollut todella juoksu- ja treenipainotteinen. Joku saattaisi niiden kuvien perusteella luulla, että elämässäni ei muuta olekaan kuin lenkkarit ja kahvakuula. Mutta voi pojat, on aika paljonkin muuta ja siitä haluan jatkossa myös kirjoittaa blogissani.
Treenaaminen ja juokseminen on OSA elämääni. Aika iso osa elämääni, muttei todellakaan koko elämäni. Liikunta ja hyvinvointi ovat osa myös blogiani, mutta haluan jakaa juoksulenkkien ja salikuvien lisäksi muutakin blogissani. Elämän iloja, suruja, mullistuksia, arkea, elämääni ja myös äitiyteen liittyviä asioita. Blogi muuttuu elämäni mukana ja olen identiteettikriisin jälkeen päättänyt, että niin on hyvä ja niin saa olla.
Haluan kirjoittaa laaja-alaista lifestyle blogia rajaamatta itseäni ja blogia liikaa. Blogiani lukevat jatkossakin he, jotka kokevat blogistani saavan iloa, inspiraatiota, tukea tai mitä vain. Kirjoitan rehellisesti oman näköistä blogiani, olen se Hilla kuka olen ja lukijakuntani muodostuu sen mukaan. Kaikkia ei voi tässä somemaailmassa miellyttää, eikä muutenkaan kirjoittaa sellaista blogia joka kaikkia kiinnostaisi.
Olen Hilla, olen nuori nainen, olen äiti, olen vaimo, olen juoksija, olen suunnistaja, olen hyvinvointi-intoilija, olen kauppatieteiden maisteri, olen somediggari, olen sitä mitä olen ja sitä on myös blogini. Vaikka elämäni on muuttunut todella paljon viimeisen vuoden aikana, en silti halua rajata blogiani uudelleen treeniblogista esimerkiksi mammablogiksi tai muuta sellaista.
Jos blogini pitäisi jotenkin määritellä, niin kait se on sitten lifestyle blogi, jossa puhutaan hyvinvoinnista, liikunnasta ja perhe-elämästä. Ehkä annan blogilleni uuden nimen Hilla Stenlund. Sitten se on kaikkea sitä mitä minä olen. (tätä vielä vähän mietin)
Elämä ei muutenkaan ole mustavalkoista. Olen viimeisen vuoden aikana oppinut paljon itsestäni, omista unelmistani, siitä mitä haluan ja tarvitsen ja mitä en halua ja tarvitse elämältäni.
Elämässä pitää ja saa tehdä juuri niitä asioita, jotka itselleen tuovat iloa ja sillä tavalla kuin itse haluaa. Täällä me vain kerran eletään ja pitää tehdä asiat niinkuin itselle parhaalta tuntuu. Sillä ajatuksella jatkan elämääni ja tätä bloggaamistakin vuonna 2017. Täällä tulee jatkossakin olemaan juttuja minun ja meidän elämästä, sen mukaan mikä elämässämme kulloinkin on ajankohtaista. Viime ajat blogissani on ollut enemmän raskausmahaa ja vauvajuttuja, mutta tulevaisuudessa varmasti taas jotain muuta, kuka tietää, en minäkään tiedä. Kirjoittelen fiilispohjalta.
Ja loppuun sanottakoon, että toki elämässä on isompiakin ongelmia kuin bloggaajan identiteettikriisi. Mutta ajattelin nyt jakaa tämänkin aatoksen blogissani, kun ajatus on pyörähtänyt mielessäni. 🙂
Kiitos kaikille lukijoilleni, ihana että seuraatte! Google anatytiikka kertoo, että teitä lukijoita on kuukausittain jo viisinumeroisen luvun verran, hieman vaihdellen. Se on paljon se! Jos haluat kommenttiboksiin jättää muutaman sanan siitä, miksi juuri sinä tykkäät lukea blogiani, olisi se minusta tosi kiva. Miksi juuri sinä seuraat blogiani?
-Hilla