Olen aina ihaillut naisia, joilla on SE oma tyyli. Oma pukeutumistyyli, joka on melkein kuin tavaramerkki. Sellaiset naiset, ja miksei toki miehetkin, näyttävät tyylikkäiltä ja huolitelluilta päivästä toiseen. Jotkut vaan omaavat paremman silmän pukeutua, näin olen ajatellut. Ja niinhän se on.
Minusta on hienoa, että jotkut ovat niin sanotusti lojaaleja omalle tyylilleen. Pukeutuvat viikko toisensa jälkeen saman sävymaailman vaatteisiin, pukeutuvat yksinkertaisesti, graafisesti, naisellisesti, sporttisesti tai boheemisti. Tai uskaltavat käyttää värejä ja silti näyttävät harkitun hyviltä.
Tällä hetkellä elän kai vaatteiden osalta sellaista epätietoisuuden aikaa. Aikaisemmin oli esimerkiksi helppo ostaa niin sanottuja siistejä työvaatteita, rentoja vapaa-ajan vaatteita sekä sitten oli ne sporttiset ja värikkäät treenivaatteet. Nyt en oikein tiedä mitä ostaisin, olen jotenkin kadoksissa. Kroppakin on muuttunut takaisin raskauspyöreydestä melkein entisiin mittoihin, mutta silti tykkään vetäistä pehmeät leggingsit farkkujen sijaan melko usein edelleenkin. Mietin tässä yksi päivä junassa, katsellessani todella kauniisti ja tyylikkäästi pukeutunutta naista, että onko minulla tyyliä. Hmmm, ei oikein. Vaikka haluaisin. Ainakaan tällä hetkellä en koe surffaavani tyylikkyyden aallon harjalla. Viimeiset 3 kuukautta olen kulkenut mukavissa kotivaatteissa ja sitä edelliset 5 kuukautta mukavissa äitiysvaatteissa. SE oma tyyli on jotenkin kadoksissa, harmillisesti. Lymyilee jossain painavan kiven alla ja yritän kaivaa sitä epätoivoisesti esiin.
Ehkä minun pitäisi tehdä tutkimusmatka omaan vaatekkaappiini. Vaatteisiini, joita en ole raskauden takia käyttänyt pian vuoteen. Siellä ne ovat ja minä olen unohtanut heidät ja samalla oman tyylini. Kuitenkin jotain uuttakin olisi kiva hankkia, mutta sitä ennen pitäisi päästä hieman kärylle siitä mitä se voisi olla.
Olen sekaruokainen omien vaatteideni osalta, olen aina ollut. Rakastan treenivaatteita ja sporttisia asukokonaisuuksia. Toisaalta pidän todella paljon tyylikkäistä villakangastakeista ja nahkakengistä, yksinkertaisista asukokonaisuuksista ja hillitystä värimaailmasta. Mutta sitten taas toisena päivänä saatan haluta räväyttää väripilkulla ja kulkea tennareissa ja kolmantena päivänä korostan naisellisuutta ja haluan korkoa kannan alle. En ehkä ole SEN yhden tyylin nainen, sen sijaan taidan pukeutua päivästä ja fiiliksestä riippuen.
Toisaalta haluaisin olla jollain tavalla persoonallinen, tuoda pukeutumisella esiin omaa juttuani, minua. Toisaalta taas huomaan omaavani aika paljon tavallisia vaatteita, sellaisia joista oma persoonallisuus on aika kaukana, mutta niitä on helppo yhdistellä kauniisti.
Mutta ehkä SE tyyli ei muodostukaan yksittäisistä vaatekappaleista vaan asukokonaisuuksista. Niistä harkituista valinnoista, toimivista ratkaisuista ja uniikeista yhdistelmistä. Ja kirsikkana kakun päällä: kokonaisuudessa on oltava sitä jotain omaa.
Jollain tasolla kuitenkin unelmoin, että vaatekaappini olisi harmoninen kokonaisuus täynnä kauniita ja yhteensopivia vaatteita. Voisin sanoa, että minulla on tällainen tyyli. Vaatekaapista olisi helppo yhdistellä asukokonaisuuksia, mutta vaatteita olisi silti hillitty määrä. Määrän sijasta olisi panostettu vaikka vähän enemmän laatuun. Olisi SE tyyli, jota voisi omaksi kutsua. Ymmärrätte ehkä mitä yritän sanoa?
SE oma tyyli auttaisi ehkä myös vaatteita ostaessa. En ehkä olisi niin hukassa – olisi selkeämmät sävelet siitä mitä on oma juttu. Taidan kuulostaa siltä, että olen aikamoisella tuuliajolla oman pukeutumistyylini kanssa. Kai se on myönnettävä, että niin asian laita nyt on. Alan pian kuulostaa siltä, että tässähän tarvittaisiin kohta stylistin apua tai ainakin omaa pientä muuttumisleikkiä äitiysvaatteista astetta tyylikkäämpään versioon Hilla-äidistä.
Onko sulla SITÄ omaa tyyliä? Jos on niin miten kuvailisit pukeutumistyyliäsi? Heitä ihmeessä kommentti tuonne boksiin alle. Ja jos siellä ruudun takana on tyylikkään silmän omaavia lukijoita, niin minä etsin shoppailuagenttia kaverikseni ja omaa stylistiä tositarkoituksella. Saa ilmiantaa oman osaamisensa vaikka sähköpostiini. 😉
Terkuin Hilla, joka on parhaillaan tyylinsä kanssa hukassa. 🙂