Laitoin tänään aamupalaa syödessäni Huomenta Suomi – ohjelman taustalle pyörimään. Kuten hyvin monena muunakin aamuna tapana on. Hoitelen samalla vähän blogihommia, syön aamupalaa, odotan milloin vauva herää ja kuuntelen samalla Huomenta Suomen keskusteluja. Eräs keskustelu sai minut siirtymään television ääreen.
Presidentti Niinistö, Diandra ja Robin olivat puhumassa kiusaamisen vastaisesta kampanjasta #kannustusryhmä, joka lanseerattiin tällä viikolla.
”Kannustusryhmä-hankkeen tavoite on nostaa esiin, tehdä tunnetuksi ja saattaa käyttöön hyväksi koettuja kannustamisen keinoja, joilla kiusaamista on saatu vähennettyä. Tavoite on siirtää ajatusmalli ja toiminta kiusaamisesta kannustamiseen. Hankkeessa kerätään kannustusryhma.fi-sivujen kautta ja sosiaalisessa mediassa tunnisteella #kannustusryhmä olemassa olevia hyviä kokemuksia siitä, kuinka kannustus on toiminut: kuinka itse olet saanut kannustusta tai kuinka olet kannustanut muita. Kokemukset luovutetaan Me-säätiön käyttöön, jotta toimivimmat ratkaisut saataisiin leviämään laajemminkin. Verkkosivuston kautta kokemuksia voi kertoa toukokuun loppuun saakka.” -lähde #kannustusryhmä-sivusto
Aamutv:n haastattelu sai minut kirjoittamaan tästä aiheesta, täysin omasta halustani nostaa tärkeä hanke esille. Ajatus on minusta mainio ja todellakin esille nostamisen arvoinen. Tämä on minun #kannustusryhmä-tekoni. Nostaa aihetta esiin kymmenille tuhansille blogin lukijoilleni. Jos blogilla on mahdollisuus vaikuttaa, tällaiset asiat ovat sen arvoisia.
Kiusaamisesta puhutaan nykyään paljon. Kiusaamista esiintyy kouluissa, työpaikoilla, sosiaalisessa mediassa, blogien kommenttibokseissa. Kiusaaminen on sanatonta, sanallista, fyysistä ja henkistä. Yhtä pahaa kaikki. On tärkeää, että aiheesta puhutaan. Jokainen keskustelu ja aiheen käsittely vie asioita eteenpäin. Tässä kampanjassa oli mielestäni se kiehtova ajatus, että ajatusmaailmaa siirretään kiusaamisesta kannustamiseen. Etsitään ratkaisuja.
En ole itse ollut kiusattu, mutta olen silti kokenut, etten ole aina saanut olla täysin oma itseni. Nuoruusvuosina oli helpompi mennä joissain tilanteissa tiettyyn muottiin, kuin olla oma itsensä. Sekin on näin jälkeen päin ajateltuna todella surullinen ajatus. Mielestäni kaikkien kukkien pitäisi saada kukkia, erilaisuus on rikkautta ja jokaisen pitäisi saada olla täysin sitä mitä sisimmässään on.
Yksikin kannustus voi kantaa kauas ja jokaista kannustusta tarvitaan.
Missä asioissa minä olen elämäni aikana saanut kannustusta? Mitkä kannustukset ovat jääneet itselleni mieleen?
Vanhempani ovat aina kannustaneet meitä sisaruksia harrastamaan ja liikkumaan. He ovat olleet meidän lapsien oma #kannustusryhmä. Harrastukset ja urheilu ovat antaneet elämääni paljon. Muistan myös hyvin lukioajoilta äidinkielen opettajan pari sanaa koepaperini laidassa: ”Kauniita vastauksia.” Sillä pienellä kannustuksella oli varmaan myös jotain tekemistä sen kanssa, että ylioppilaskirjoituksissa kirjoitin äidinkielestä laudaturin. Viime aikoina olen saanut kannustusta erään uuden unelmani kanssa. Kannustuksella on siis merkitystä. Uskon niin.
”100-vuotiaassa Suomessa pidämme kaikki mukana. Haluan Suomen olevan maa, jossa kaikki pidetään mukana. Haluan, että puutumme ja välitämme, kun jotakuta työnnetään syrjään. Haluan, ettei Suomessa kiusata ketään. Jokaisella meistä on mahdollisuus vaikuttaa. Jos jotakuta työnnetään syrjään, niin vedämme hänet takaisin mukaan. Jos jotakuta kiusataan, niin otamme hänet osaksi porukkaa ja kannustamme eteenpäin. Yksikin kannustus voi kantaa kauas!” Tämän aamuisiin Presidentin, Robinin ja Diandran ajatuksiin on helppo yhtyä.
Täältä voit lukea lisää, miten perustat oman #kannustusryhmä’n.
-Hilla