Olen viisi kuukautta. Kehityn huimaa vauhtia ja tarkkailen maailmaa yhä kiinnostuneemmin.
Lattialla makoilu alkaa olla jo niin nähty. Haluan päästä liikkeelle. Kääntyminen on minulle jo helppoa joka suuntaan, mutta liikkeelle en ole vielä lähtenyt. Yritän sitä kyllä jo niin paljon, että se on vain ajan kysymys milloin matkani alkaa edistyä. Katselen kyllä jo ympärilleni siihen malliin, että tuo tavara olisi kiva saada näppeihini. …kunhan vain pääsisin sinne.
Olen matkustanut junalla, bussilla, ratikalla, autolla, taksilla ja lentokoneelle. Olisiko seuraavaksi helikopterin vuoro? Se olisi aika kivaa. Matkustaminen sujuu yleensä tosi hyvin, tykkään siitä. On tosi kiva, että vanhempani ovat uskaltaneet lähteä jo näin pienenä reissuun. Olen saanut nähdä sukulaisia, tuttavia ja uusia paikkoja. Toivottavasti kesälläkin ehdimme vähän matkustaa. Ehkä sillä helikopterilla, muutahan ovat minulle jo tuttuja.
Syöminen on kivaa. Olen maistellut erilaisia ruokia ja makuja jo todella paljon. Avaan suuni aina isolle, jotta lusikka mahtuu hyvin suuhuni. Hauskinta on syödä hedelmäsoseita suoraan sellaisesta pussista, äiti puristaa siitä tuubista suoraan suuhuni. Joskus olen syönyt ulkonakin, kun nälkä yllättää. Se on helppoa. Lusikalla syömistä harjoittelemme kuitenkin joka päivä, mutta tuubista suoraan syöminen on silti hauskinta.
5 kk neuvolassa olin lähes 70 cm pitkä ja painoin jo 7,5 kiloa. Kasvan omalla käyrälläni, tasaiseen tahtiin, kuten tähän saakkakin. Tällä kertaa neuvolassa ei mennyt kuin lyhyt hetki, mutta joka kerta neuvolakäynti on mieleinen. Sain myös hammasharjan, jota pääsen käyttämään kunhan ensimmäinen hammas minulle puhkeaa. Ehkä se tapahtuu lähiaikoina. 🙂
Elämä on ihanaa, tästä on hyvä jatkaa kohti puolen vuoden rajapyykkiä. Mihin on puoli vuotta mennyt -kyselee äiti joskus. Niinpä, aika on mennyt nopeasti.
-Hilla