Olen liittynyt muutamaan sosiaalisen median ryhmään, joissa aiheina ovat äitiyteen liittyvät asiat. Imettäminen, samaan aikaan lapsensa saaneet äidit -ryhmä, synnytys jne. Ryhmien paras puoli on fiksut kommentit, vertaistuki ja toisten jakamat kokemukset samassa elämäntilanteessa. Niiden lisäksi tällaisilla ryhmillä on kuitenkin kääntöpuolensa, oman pahan olon purkaminen, muiden neuvominen, omien mielipiteiden syöttäminen totuutena, toisten arvosteleminen ja rivien välistä kyräily. Ne ovat syitä, miksi olen viime aikoina eronnut aika monesta äitiyteen liittyvästä someryhmästä esimerkiksi Facebookissa ja todennut, että pärjään elämässäni todella hyvin ilman niitä ryhmiäkin. Juttelen mieluummin asioista ihan ilman somea kasvotusten joidenkin äitiystävieni kanssa, jos on tarve. Se riittää minulle.
Olen monesti miettinyt mistä se kaikki pahansuopaisuus ja neuvomisen tarve kumpuaa. Jos joku avaa tuntojaan ryhmässä, on ensimmäiseksi jonkun heti neuvottava ja kerrottava, miten asiat pitäisi tehdä. Miksi pelkkä myötätunto tai tsemppaaminen eivät riittäisi?
Näen nimittäin rivien välistä joskus, ettei kauniisti kirjoitetun tekstin tarkoitus ole antaa myötätuntoa toiselle äidille, vaan nostaa omaa egoa muita neuvomalla.
Äitiys on tunteita herättävä asia. Äitiyteen, äitinä olemiseen, lapsen hoitamiseen tai kasvattamiseen ei ole yhtä oikeaa vastausta tai ratkaisua. Ei ole yhtä totuutta, joka kävisi kaikille. Siksi nuo someryhmät ovat petollisia. Varsinkin sellaiselle hormonihuuruissa olevalle ehkä hieman väsyneelle äidille, joka on epävarma omista valinnoistaan. Sellaiselle äidille, joka hakee ryhmästä tukea tai on ehkä yksin kysymystensä kanssa. Sellaiselle äidille sanoisin paremmaksi vaihdoksi olla seuraamatta kaikkea somessa käytävää keskustelua. Sen sijaan enemmän luottoa itseensä, omaan äitiyteen ja omiin valintoihin. Enemmän rohkeutta seisoa omien valintojen takana.
Miksi someryhmissä on niin paljon vastakkain asettelua? Imettäjät vastaan pulloruokkijat, luomusynnyttäjät vastaan lääkkeisiin tarttuvat, kestovaippailijat vastaan kertakäyttövaipat, perhepedissä nukkujat vastaan omassa huoneessaan nukuttaviin. Mikä on oikea aika aloittaa kiinteät, miten iltanukutus pitäisi tehdä, milloin tutista pitäisi vieroittaa.
Olen lukenut satoja neuvoja, vinkkejä ja miten meillä tehdään -viestejä näissä äitiyteen liittyvissä someryhmissä. Osa tai varmasti suurin osa niistä on kirjoitettu tarkoittaen hyvää ja niistä on varmasti jollekin myös hyötyä. Mukaan mahtuu myös viestejä erilaisilla tarkoitusperillä. Siksi yhä vahvemmin olen sitä mieltä, ettei oikeita tai vääriä vastauksia ole. Jokaisen tarina ja elämä on erilainen.
Näistä edellä mainitsemista syistä olen väsähtänyt moniin someryhmiin ja niissä jaettaviin vinkkeihin ja vastakkain asettelun ilmapiiriin. Niiden takia joku alkaa myös suorittaa äitiyttä. Imettää nännit verillä lastaan, vaikka homma ei toimisi, mutta koska niin pitää jonkun mielestä tehdä. Nukuttaa lasta omaan huoneeseen, vaikka haluaisi jatkaa perhepedissä, vain siksi että jonkun mielestä niin pitää tehdä. Vie lastaan muskareihin, kerhoihin ja vauvajumppiin, vaikkei äitinä ollenkaan jaksaisi tai haluaisi, mutta vain koska jonkun mielestä niin pitää tehdä.
Kuva: Salla Smeds, @sallashome
Sosiaalisessa mediassa on paljon hyvää. Mutta esimerkiksi äitiyden ympärillä paljon huonoakin.
Haluaisin toivoa enemmän myötätuntoa, empatiaa ja aitoa läsnäoloa näihin ryhmiin. Vähemmän vertailua, oman egon esille tuontia ja muiden neuvomista. Tämä saattaa olla naiivia, mutta sitä silti toivon.
Ihanaa ja aurinkoista lauantaita sinulle!
Hilla