Vapaapäivät keskellä viikkoa laittavat joka kerta pään pyörälle. Tänään tuntuu lauantailta, huomenna pitäisi olla sunnuntai, mutta onkin perjantai. Häh! Mutta kas vain, viikonloppu vasta siis alkaa huomenna, ihanaa. Kikyistä ja kilpailukyvyistä viis, minun mielestä tällaiset vapaapäivät on ihan sika kivoja, vaikka niistä ei ehkä tulevaisuudessa saadakaan enää nauttia. Tehokkuutta tilalle.
Vietimme tätä päivää perheen kanssa. Niiden rakkaiden. Ajatuksena oli kutsua isovanhemmat kylään, tarjoilla ruuat ja viettää aikaa yhdessä. Nautimme kylmät skumpat veljeni luona, lounaan söimme ravintolassa ja kahvit keitimme meillä. Äitini oli tehnyt kahvikakun, kiitos siitä. Ja vinkkinä vaan, jos haluat järjestää juhlat, kekkerit tai viettää aikaa ystävien kanssa, mutta haluat päästä ruuanlaiton kanssa helpolla – tällainen järjestely on siinä tapauksessa varmasti sinunkin mieleesi.
Rupattelimme niitä näitä, pikkuässä oli kaiken keskipisteenä (kun on ensimmäinen pieni meidän suvussa) ja vaihtoi syliä monen monta kertaa. Katselimme presidentti Mauno Koiviston hautajaisia sivusilmällä ja Vaari kertoi hauskoja juttuja. Kontrasteja siis tässä päivässä, mutta kaiken kaikkiaan ihana sellainen.
Veri on vettä sakeampaa -niin sananlasku toteaa. Ja siinä sananlaskussa on kyllä jotain perää. Aika paljonkin. Ystävät ovat tärkeitä elämässäni, mutta perheellä on erityinen paikka. Perheen kanssa kasvaa koko elämän. Ystävät tulevat mukaan matkan varrella. Olisiko siinä se ero? Perhe tietää sinut niin hyvässä ja huonommassa, perheen kanssa saa olla juuri se kuka on. Se perheessä on parasta.
Kaksi pikkusiskoani eivät tänään päässeet mukaan, mutta laittoivat terveiset Rovaniemeltä, lintutornista. Haleja teille! <3
Isomummo oli tuonut ihania tuliaisia pikkuässälle Espanjasta. Niihin kurkistetaan huomenna täällä blogissa, koska söpöydessään sen ansaitsevat. 🙂
Mukavaa iltaa sinne ruutujen taa!
-Hilla