Bongasin Vilma P.:n blogista postauksen, jossa hän oli vastannut lukijansa kysymykseen siitä, kaipaako hän bloggaajana älyllisiä haasteita. Tekstin lopussa Vilma vielä jatkoi, että jos muut bloggaajat lukevat tämän tekstin, niin hän kuulisi mielellään heidänkin ajatuksiaan aiheeseen. No, minua aihe kirvoitti kynäilemään, koska jollain tapaa äitiyslomalaisena aihe on ollut itsellänikin mielessä. Älylliset haasteet. Ja muutoinkin se, että bloggaamista pidetään – edelleenkin – vähän sellaisena pintaliitona hömpän pömppänä. Sitä se ei mielestäni kuitenkaan ole.
Tässä lukijan alkuperäinen kysymys:
”Hei! Tämä on ehkä vähän hassu kysymys, mutta kun nyt toivepostauksia pyydettiin… Tuntuuko sinusta ikinä siltä, että älykkyytesi menee hukkaan kun ”vain” kirjoitat blogia ja keskityt joogajuttuihin? Tähän liittyy oikeastaan kaksi aspektia. Opintotaustasi perusteella olet älykäs ja hyvä opiskelija ja omien (ehkä turhan) konservatiivisten arvojeni mukaan opiskelu (=tutkinto) olisi hyvä olla olemassa tulevaisuuden varalle, kun Suomessa ainakin sitä työelämässä arvostetaan. Toisaalta mietin, eikö pääsi kaipaa älyllisiä haasteita? Bloggaaminen vaatii varmasti työtä, mutta siihen ei liity juurikaan ”tieteellisyyttä”, jossa opintotaustasi perusteella voisit olla hyvä.
Toivottavasti et ymmärrä väärin, ihailen sinua, kun olet rohkeasti jättänyt opiskelun kesken ja seurannut omaa polkuasi. Tiedän vain, että itselleni vastaavassa tilanteessa nämä kysymykset voisivat olla ongelmallisia. Vaikutat kuitenkin hyvin tyytyväisiltä omiin valintoihisi ja olisi hauska kuulla ajatuksiasi aiheesta :)”
Olen siinä mielessä Vilman kanssa eri tilanteessa, että en ole ammattibloggaaja, en kirjoita blogiani päivätyönäni, vaikka saankin siitä vähän tuloja. Aloitin blogin, koska halusin kirjoittaa, jakaa ajatuksiani muille ja markkinoinnin ekonomina blogimaailma on aina kiinnostanut minua muutenkin, myös markkinoinnin näkökulmasta.
Se on totta, että yhteiskunnassamme lääkärin, juristin, ekonomin tai tutkijan älykkyyttä ei kyseenalaisteta. Ajatellaan, että koulutus tuo älykkyyden. Jollain tasolla näin varmasti on, mutta älykkyyttä on mielestäni myös muunlaista. On tunneälyä, tilannetajua, vuorovaikutustaitoja, rohkeutta, sinnikkyyttä, empatiakykyä, luovuutta ja taiteellisuutta, jotka ovat omalla tavallaan erilaista älykkyyttä. Ei sitä perinteistä akateemista älykkyyttä, mutta jotain todella arvostettavaa älykkyyttä muuten.
Olen oikeastaan aina ihmetellyt sitä, miksi bloggaajiin yhdistetään kevytkenkäisyys, pinnallisuus ja helppous. Oikeastaan samaa ihmettelin kauppatieteiden maisteriksi opiskellessani kun piti valita oma pääaine. Rahoitus, laskentatoimi ja kansantalous olivat jollain tavalla arvostettuja valintoja ja ”joukkopaineen” takia niitä valitsi pääaineekseen myös henkilöt, jotka eivät oikeasti olleet aiheista edes kiinnostuneita. Sieltä sitten pikkuhiljaa opiskelijoita putoili toisiin pääaineisiin, mutta aluksi tärkeämpää oli muiden arvostus. Puolestaan markkinointi, myynti, johtaminen ja talousmaantiede esimerkkeinä olivat sellaisia ”pehmeitä” pääaineita, joita ei samalla tavalla arvostettu. Osasyynä oli myös ajatus siitä, että ns. kovilla pääaineilla saa myöhemmin paremmin töitä ja korkeampaa palkkaa. Ilmiö oli mielenkiintoinen, siitä ei paljoa ääneen puhuttu, mutta sen kyllä näki selvästi kauppakorkeakoulussa. Jollain tavalla ammattibloggaajat ovat nykypäivänä vähän samanlaisessa tilanteessa, vaikka arvostus koko ajan nouseekin. Mutta ihan varmasti jokainen ammattibloggaaja on jossain vaiheessa saanut kuulla kommentin: ”Ai sinä vain bloggaat työksesi?”
Itse valitsin markkinoinnin ja viestinnän pääaineekseni ja olen ollut valintaani tyytyväinen. Laskentatoimea ja kansantaloutta olen lukenut vain ne pakolliset (ilman negatiivista sävyä) kurssit, mutta koin, että vahvuuteni olivat toisaalla, markkinoinnissa. Tein valintani kuunnellen itseäni. Silti akateemisen koulutuksen käyneenä olen vahvasti sitä mieltä, että vasta työelämä opettaa. Olisin halunnut enemmän yhteistyötä työelämän kanssa jo opintojen aikana. Mielestäni parhaita kursseja olivat ne, missä markkinointia sai suunnitella todellisen casen ympärille. Vasta ensimmäiset työvuodet opettivat työelämässä tarvittavia taitoja, niitä ei tenttikirjoista tai Power Point -slideistä löytynyt.
Bloggaaminen on ammatti nykypäivänä ihan siinä missä ovat muutkin ammatit. Piste. Harva näkee blogien taakse ja osaa ymmärtää sitä kaikkea muuta, mitä ammattibloggaajat tekevät ja saavat sitä kautta niitä ”älyllisiäkin haasteita ;)”. Blogi ei kasva ilman työtä tai ilman itsensä likoon laittamista. Bloggaajat kirjoittavat tekstit omaan blogiinsa, mutta sen lisäksi tapaavat yhteistyökumppaneita, konsultoivat mahdollisesti asiakkaita, käyvät pr-tapahtumissa, viestittelevät päivässä monen tahon kanssa, luennoivat ja pyörittävät omaa yritystään. Bloggaaja on yrittäjä. Sen lisäksi moni bloggaaja saa tuloja myös bannerimainoksista, affiliate-linkeistä sekä -bannereista, jotka nekin vaativat työtä. Sen lisäksi hoidetaan somekanavat, ollaan vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa, valokuvataan, editoidaan ja hoidetaan blogin teknisiä asioita. Ja mikä tärkeintä, luodaan omaa brändiä, joka on monen vuoden tulos. Brändi ei kasva hetkessä, sen eteen pitää tehdä töitä. Ainiin, ja jos blogillaan jotain tienaa, pitää kirjanpito hoitaa itse tai kirjanpitäjän kanssa. Se, että blogista saa tehtyä itselleen ammatin vaatii todellakin töitä ja jonkinlaista älykkyyttä. Siinä ei pelkät jooga-asennot ja kuulumiset riitä.
Nykypäivänä työn ei tarvitse maistua puulta ollakseen työtä. Hienoimpia tarinoita ovat ne, kun joku on saanut harrastuksensa muutettua myös työksi. Tai uskaltaa tehdä juuri sitä, mistä itse nauttii.
Minullakin on työvuosia varmaan 50 edessä. Siksi yksi isoin tavoitteeni onkin tehdä työtä, josta pidän.
Markkinoinnin ammattilaisena näen blogeissa älyttömän paljon hyvää. Ne ovat osaltaan räjäyttäneet median uudelleen, bloggaajat ovat mielipidevaikuttajia, joiden ääni kuuluu. Bloggaajat voivat nostaa itselleen tärkeitä asioita esiin ja saada asioille huomiota. Samaa on tehnyt sosiaalinen media. Media on jokaisen ihmisen käsillä ja jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa. Enää ei päivälehti tai lehtimainokset sanele kaapin paikkaa.
Kuten Vilmakin totesi, en halua pitää mitään tutkintoa tai alaa älykkyyden mittarina itsessään. Ammattibloggaajat ovat valinneet työn, jossa on melkein pakko nauttia autonomisuudesta, olla itseohjautuva sekä kunnianhimoinen, yrittäjähenkinen, tunnollinen ja asiakaspalveluhenkinen.
Se, mitä äitiyslomaan ja älylliseen toimintaan tulee: eihän tämä kotona oleminen vauvan kanssa mitään rakettitiedettä tosiaan ole, mutta yksi vaihe elämässäni, josta nyt nautin. Ihan älyttömästi ja uskallan senkin sanoa ääneen. On ollut mahtavaa kirjoittaa äitiyslomalla tätä blogia (ihan pienesti ammattilaisena) ja saada sitä kautta jos ei nyt haasteita, niin ainakin erilaista sisältöä päiviini. Kirjoittaminen ruostuu siinä missä moni muukin taito, blogin avulla saan kirjoitustaitoa pidettyä yllä ja edelleen haluaisin siinä kehittyä.
Ja lopuksi vastaus kysymykseen: Tuntuuko sinusta ikinä siltä, että älykkyytesi menee hukkaan kun ”vain” kirjoitat blogia? Ei. Ei todellaakaan tunnu siltä, että bloggaajana älykkyys menisi hukkaan. Olen saanut tästä paljon ja oppinut paljon.
Älykkyyttä on monenmoista ja kaikki älykkyyden muodot arvokkaita.
-Hilla