Muistatteko, kun jokin vuosi sitten kotoilu oli trendikästä? Siitä puhuttiin paljon. Silloin leipominen, askartelu, käsityöt ja kotona oleminen nousivat uudelleen trendikkääksi tekemiseksi. Oli trendikästä neuloa, askarrella lasten kanssa ja tuunata sisustusjuttuja itse.
Viime aikoina on puhuttu hyggeilystä. Sana hygge tulee Tanskasta ja on vielä monelle suomalaiselle uusi, eikä se oikeastaan edes käänny suomeksi. Hyggen kotimaassa Tanskassa sitä ei osata ihan kunnolla edes selittää. Hygge kun on enemmänkin tunne tai elämys kuin lista asioita. Nu skal vi hygge os, siellä sanotaan. Ylen uutisen mukaan: ”Hygge syntyy kun tekee jotain asiaa kiireettömästi, rennosti ja nautiskellen. Hyggen voi kohdata esimerksiksi sunnuntaibrunssilla ystävien kanssa, kävelylenkillä merenrannassa tai siinä hetkessä kun saa istua valmiiseen pöytään.”
Hyggeily, kotoilu, rentoutuminen, tässä hetkessä oleminen, läsnäolo, ne ovat asioita, joista puhutaan paljon. Monet tavoittelevat niitä, mutta sitten tulee tielle se pirullinen älypuhelin. Älypuhelin, joka ilmoittaa kaiken aikaa viesteistä, Instagramissa käydään katsomassa tykkäysten määriä, kaverin viestiin on vastattava mieluiten heti, Facebookin feediä selataan ja sähköposteja luetaan vielä sängyssä ennen nukahtamista.
Jos olen päivän pois sosiaalisesta mediasta, olenko jäänyt jostain paitsi? Jos en ota puhelinta koko päivänä käteen, millainen olo minulle tulee? Älypuhelimesta ja somesta on tullut yksi riippuvuuden muoto.
Minä voin ainakin myöntää, että kyllä, se koukuttaa, myös minua. Mutta tiedostan sen ja aion pitää asiaa silmällä.
Minulle some, viestiminen, bloggaus ja markkinointi ovat työtä ja tulevaisuudessakin tulevat sitä olemaan. Siihen sosiaalinen media kuuluu isolla tavalla ja digiratkaisut muutoinkin. Miten osaan pitää kiinni tasapainosta? Miten annan aivojeni levätä, koska vain siten syntyy uutta, olen luova ja voin kehittyä. En halua älypuhelimen tulevaisuudessakaan häiritä yöuntani tai olla itselleni addiktion kohde. Tämä on mielestäni asia, josta puhutaan paljon, mutta harva sitä kohdallaan myöntää, että olisi addiktoitunut tai että puhelimeen tarttuu liian helposti, liian usein. Junassa, bussissa, kotisohvalla, mainostauolla, kahvilassa. Täyttää sillä jotain tyhjää, jolloin joskus olisi parempi vain olla. Antaa aivojen olla ilman ärsykettä.
Olenko siis hyggeilijä vai someaddikti? Molempia. Kyllä älypuhelin pilaa monta hygge-hetkeä nykyään, vaikka siitä on paljon iloakin. Nauroimme eilen äitini kanssa, kun olimme ompelemassa meille verhoja (kotoilimme) ja silti äitini teki siitä yhden Facebook-postauksen kuvineen ja minäkin somettelin tuon ompeluhetken aikana muutaman kerran. Emmekö sitäkään pystyneet tehdä ilman, että tartuimme puhelimeen. Emme pystyneet!
Tässä onkin kesän tavoitteeni: tunnistaa hygge-hetket ja nauttia niistä. Antaa puhelimelle ja somelle se aika, minkä se ansaitsee, mutta ei koko kättä. Koska elämä on liian arvokas pilattavaksi vain onlinelle.
-Hilla