Toiset päivät ovat parempia kuin toiset kyllä sen ymmärrät
kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten tämänkin kuvan värität.
Kovin helppoa on vajota hetkiin joissa tunne on valhetta
sielusi kadotat vain öisiin retkiin syntyy syviä haavoja.
Tunne kuinka tuuli sun kasvoillesi maalaa värin uuden
ei ole hätää, ääni jonka kuulet on aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää.
Stella, Aamun kuiskaus
Toiset päivät ovat parempia kuin toiset, totesin perjantai-iltana mennessäni nukkumaan. Ei ollut tapahtunut mitään maata mullistavaa tai ihmeellisen kummallista, ei suuria vastoinkäymisiä tai todellista surua – elämä vain sillä hetkellä antoi pientä vastatuulta ja minä otin vastaan. Vähän itketti, omat tunteet tuntuivat kovin suurilta ja harmitti. Olin kai vähän väsynyt ja silloin maailma saattaa näyttää harmaammalta kuin oikeasti onkaan. Ja se harmaus sillä hetkellä paisutti tunteita.
Tuli vain tuo Stellan biisi siinä hetkessä mieleen. Toiset päivät ovat parempia kuin toiset. Kyllä, niin ovat. Mutta kappaleen seuraava lause herätti minut siinä hetkessä ajattelemaan vielä pidemmälle. Kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten tämänkin kuvan värität.
Kirjoitan tätä blogiani sillä ajatuksella, että haluan tämän olevan paikka positiivisuudelle, hyvälle mielelle, inspiraatiolle ja ilolle. Kaikkihan kuitenkin tietävät, ettei elämä ole pelkkää iloa ja hyvää mieltä kaiket päivät. Paljon on silti itsestä kiinni, miten ne omat hetket värittää. Se vain on niin. Ja siihen minä vahvasti uskon.
Kovin helppoa on vajota hetkiin joissa tunne on valhetta, sielusi kadotat vain öisiin retkiin syntyy syviä haavoja. Perjantai-iltana kaikista värikynistäni oli loppunut jo väri, minulla oli enää musta jäljellä. Sillä tuli aika synkkää jälkeä ja oli parempi painua peiton alle pehkuihin lataamaan akkuja.
Hyvien yöunien jälkeen penaalista löytyi taas värikkäämpiä värikyniä ja sain mahdollisuuden värittää uudelleen.
Enkä minä sitä tässä yritä sanoa, että elämän aina pitäisi näyttää sateenkaarelta. Ei, ei se sitä todellakaan aina ole. Huonoja päiviä tulee meille kaikille, päiviä jolloin kaikki tuntuu jotenkin vaikealta ja joku pieni, mitätön asia saattaa harmittaa ja kasvattaa kokoaan. Tunteet ovat siitä kummia, että niitä voi olla joskus vaikea muuttaa siinä hetkessä tai saada positiivisemmiksi sormia napauttamalla. Sellaisissa tilanteissa voi kuitenkin muistutella nuo Stellan sanat mieleen: Kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten tämänkin kuvan värität.
Mieheni oli koko viime viikon työmatkalla ja olimme sopineet, että lauantaina sitten vietämme aikaa perheen kesken yhdessä. Niin teimme. Kävimme aamulla juoksemassa 16 kilometriä yhdessä pitkin Helsingin peltomaisemia ja pikkuässä nukkui unet juoksurattaissa samalla. Endorfiinit ja hikilenkki teki mulle niin hyvää. Söimme lounaan kotona, jonka jälkeen lähdimme jalan kiertelemään Etelä-Helsinkiä. Löysimme mielenkiintoisia kivijalkakauppoja, pikku puoteja ja houkuttelevia ravintoloita. Eiran rannassa söimme pätkän patonkia ja jaoimme yhdessä kahden pallon jäätelön, sitruunaa ja kermatoffeeta.
Tunne kuinka tuuli sun kasvoillesi maalaa värin uuden. Ja niin tunsin merituulen.
-Hilla