Vietimme juhannuksen ystävien seurassa mökillä, Posiolla Lapin maisemissa. Saavuimme ystäviemme mökille torstaina ja tänään sunnuntaina olemme suuntaamassa takaisin kohti etelää. Takana kolme rauhallista päivää ilman tietokoneita, töitä tai muutakaan sen suurempaa puuhaa. En muista olenko viettänyt yhtään juhannusta kaupungissa, en ehkä. Lähes aina olemme olleet mökkeilemässä, tällä kertaa Lapissa.

Juhannusaattona heräilimme harmaisiin pilviin ja seitsemän asteen lämpötilaan. Ei varsinainen bikinisää, mutta meillä olikin ajatuksena tehdä päivävaelluksia Lapissa, joten sellaiseen oikein sopiva keli. Onneksi olin pakannut mukaan villakerraston, talvirukkaset ja pipon. Puimme lämpimät vaatteet päälle, pakkasimme reput täyteen eväitä ja ajoimme juhannusaattona Riisitunturin kansallispuistoon. Teimme Riisitunturilla muutaman tunnin vaelluksen ja nautimme kauniista maisemista. Siinä on jotain todella rauhoittavaa kun tunturin laella näkee silmänkantamattomiin.
Ystävien kanssa vaeltaminen on mukavaa, koska kävellessä ehtii hyvin jutelle ja vauhti on kuitenkin kaikille sopivaa. Daniel kantoi rinkassa Pikkuässää, joten hänellä oli varmaan noin 15 kilon extrapaino mukanaan. Kovakuntoiselle miehelle oikein sopiva lisäpaino vaellukselle. 😉 Juhannuspäivän vietimme Korouoman suojelualueella. Korouoma on noin 30 kilometriä pitkä luode-kaakkosuuntainen rotkolaakso Posion ja Ranuan kuntien rajalla. Se on osa satoja miljoonia vuosia vanhaa kallioperän ruhjevyöhykettä, joka kulkee Rovaniemeltä Kemijokilaaksoa seuraten Korouoman kautta Kuusamoon.
Korouoman laakso muodostaa ympäröivän maaston alapuolelle kuluneen rotkolaakson. Automme oli siis parkissa rotkon reunalla ja vaellus alkoi alamäellä laskeutumalla uomaan. Edellisenä päivänä tunturille noustessa vaellus alkoi ylämäellä, siinä mielessä hieman erilainen luontokohde Lapissa. Ei tarvitse Suomea kauemmaksi lähteä, kun löytää luonnosta todella erikoisia paikkoja. Korouoman seinämät ovat jyrkkiä ja paikoin pystysuoria, useita kymmeniä metrejä korkeita kalliojyrkänteitä. Jyrkänteiltä laskevat alas pienet purot, jotka talvisin jäätyvät jääputouksiksi ja säilyvät sulamatta myöhäiseen kevääseen. Vieläkin, näin kesäkuun lopussa, rotkon pohjalla oli nähtävissä lumi- ja jääkasoja.
Kamerani on täynnä hienoja kuvia Korolta, mutta tähän blogipostaukseen sain vain Riisitunturin kuvia, koska kirjoittelen tätä tekstiä parhaillaan auton takapenkillä. Mökillä lämmitimme saunan joka ilta, pelasimme yömyöhään hauskaa lautapeliä, juttelimme, heitimme yhden mölkkyerän pihanurmella, katselimme Pikkuässän touhuja ja laitoimme ruokaa. Alkeellisemmissa mökkioloissa ei tule katsottua televisiota ja muutenkin päivät kuluvat puuhastellessa kun tiskit on tiskattava ja sauna lämmitettävä. Mökkeily tekee siinä mielessä todella hyvää nykyihmiselle.

Jos joskus olin miettinyt, että voiko pienen vauvan kanssa tehdä asioita kuten ennen, niin nyt voin todeta: kyllä voi. Pitää ottaa vähän enemmän asioita huomioon, pakata enemmän tavaraa mukaan, lähteminen on ehkä vähän hitaampaa, mutta moni asia onnistuu, jos niin haluaa. Neljän tunnin vaellus tunturissa, juhannuslounas laavulla ja telttayö Jukolassa ovat osoittautuneet mahdollisiksi viimeisen viikon aikana. En sano että ihan helpolla olemme päässeet, mutta mukavaa on ollut.
Yllä olevassa kuvassa olimme pysähtyneet päiväkahveille ja Pikkuässä nukkui kantorepussa sikeästi päiväuniaan. Raikkaassa ilmassa sitä itsekin nukkuu parhaiten, miksei siis hänkin.

Nyt auton nokka osoittaa kohti Pietarsaarta, siellä pysähdymme isovanhempien luokse pariksi yöksi ja jatkamme tiistaina takaisin kotiin Helsinkiin. Danielin kesäloma alkaa kunnolla vasta heinäkuun lopussa, joten meidän kesälomasuunnitelmat ovat siinä mielessä vielä auki. Katsotaan mitä keksimme. Tämä parin päivän juhannuslomakin tuntui jo niin lomalta.
Ihanaa sunnuntaita kaikille ja toivottavasti teilläkin on ollut rentouttava ja mukava juhannus omien puuhien parissa. <3
-Hilla

Instagramissa @hillasblog

Facebookissa @hillasblog

Twitterissä @hillasblog