Valokuvaaminen on iso osa bloggaamista. Pidän valokuvaamisesta paljon ja haluaisin tulla siinä yhä paremmaksi. Ehkä oikeastaan pelkästään tämän blogin takia, vaan ylipäätään valokuvaus on alkanut kiinnostaa enemmän. Mitä enemmän valokuvaa, sitä enemmän ymmärtää kuinka paljon voisi vielä oppia ja kehittyä. Haluaisin erityisesti kehittyä tunnelman vangitsemisessa sekä kuvan käsittelyssä jälkikäteen. Haaveissa on myös satsaus hieman parempaan kalustoon, sitten jossain vaiheessa. 🙂
Olen jäänyt valokuvaamiseen vähän koukkuun. On mahtava nähdä kuva, josta tunnelman aistii tai valotukset ja värit näyttävät toimivan. Viime vuosien kehitystä blogirintamalla on ollut mielenkiintoista seurata ja katsoa, kuinka paljon bloggaajat ovat kehittyneet valokuvaamisessa. Ei ihme, sillä kiinnostavassa ja suositussa blogissa myös valokuvat ovat hyviä, laadukkaita, mielenkiintoisia tai omalla tavallaan persoonallisia.
Mielestäni hyvä valokuvaaminen ei ole pelkästään sitä, että saa kuvaan kaikki asiat ”oppikirjamaisesti” oikein. Se on jotain paljon enemmän. Valokuvaamisessa yhtä tärkeää on persoonallisuus, jota kuvaaja vaalii. Tekee jotain hänen näköistään. En voi sanoa, että minulla olisi vielä persoonallista omaa tyyliä, niin pitkällä en ole valokuvauksessa, mutta osaan kyllä muiden kuvista huomata jo, millaisesta tyylistä esimerkiksi eri bloggaajat tykkäävät. Toiset käsittelevät kuviaan paljon ja toiset taas haluavat pitää kuvat luonnollisina. Toiset suosivat vaaleita sävyjä ja toiset hakevat kuviin enemmän tunnelmaa värisävyistä.
Ihmiset selaavat älypuhelimillaan valtavan määrän kuvia päivittäin. Ihan huomaamattaan. Siinäkin mielessä pysäyttävien, mielenkiintoisten ja tunteita herättävien kuvien merkitys korostuu. Pysähtyykö lukija sinun kuviisi vai pyyhkäiseekö niistä ohi? Myös muulla sisällöllä ja tekstillä on merkitystä, mutta ensivaikutelma tehdään kuvalla.
Valokuvaukseen liittyy monenmoista taustatyötä, mitä ei aina edes muista lukiessaan blogeja. Kuvaaminen vie aikaa ja vaatii jonkin verran suunnittelua. Jos kuvaan esimerkiksi yhteistyöpostaukseeni joitain vaatekappaleita, liittyy siihen useampi vaihe. Ensin keskustelen kumppanin kanssa, haen vaatteet kenties postista, mietin hyvän kuvauslokaation, järjestän itselleni valokuvaaja-apulaisen, laittaudun kuvauskuntoon ja sitten vasta päästään itse hommaan. Kuvauksen jälkeen voin vielä jonkin verran parannella valotusta ja värejä Photoshopilla sekä valita onnistuneimmat valokuvat postaukseen. Ainahan valokuvaukseen ei liity näitä kaikkia vaiheita, mutta enimmillään kyllä.
Valokuvauksessa tärkeintä on valo. Siitähän se nimikin tulee VALO-KUVA. Pyrin aina hakemaan kuvilleni mahdollisimman hyvän luonnonvalon, sellaisen paikan, missä luonnollista valoa on riittävästi. Näin kuvauskohtaan ei muodostu liikaa varjon ja valon rajoja. Lamput sammutan aina, jos kyseessä on sisäkuvaus. Silloin ulkovalon on päästävä ikkunoista sisälle. Kameran tekniset ominaisuudet ovat osa valokuvausta, mutta mielestäni sitäkin tärkeämpi merkitys on kuvavalinnoilla, kuvan tunnelmalla, sommittelulla, rajauksella, persoonallisuudella ja valon määrällä. Esimerkiksi rajausta on helppo muokata jälkikäteen tietokoneelle, samoin kuin sävyjen säätäminen onnistuu hyvin jälkikäteen.
Pyrin nykyään kuvaamaan suurimman osan kuvistani raw-kuvina eli raakakuvina, koska niiden jälkikäsittely on helpompaa. Jpg-kuvia ei ole läheskään niin helppo jälkikäsitellä kuin raw-kuvia, mutta niillekin on silti jotain tehtävissä esimerkiksi kontrastin ja valotuksen osalta.
Valokuvaamista oppii parhaiten harjoittelemalla. Tärkeintä on kokeilla erilaisia juttuja käytännössä – erehdyksen ja onnistumisen kautta löytää sen, mikä toimii ja mikä ei ehkä niin hyvin. Harjoittelemalla, harjoittelemalla, kokeilemalla ja yrittämällä. Siten minä olen valokuvausta ja kuvankäsittelytaitoja oppinut. Kukaan ei opi taitavaksi kuvaajaksi sormia napauttamalla, mutta pikkuhiljaa kylläkin. Ja kuten sanoin, valokuvaaminen on koukuttaa. Mitä enemmän kuvaa, sitä enemmän asiasta alkaa ymmärtää ja siinä haluaa kehittyä. Sama pätee kuvien käsittelyyn.
Kuvituksena tässä postuksessa olen käyttänyt raakakuvia ja niistä muokattua valmista kuvaa. Siinä huomaa, miten paljon raakakuvalle on tehtävissä jälkikäteen. 🙂
Millaisesta valokuvaustyylistä ja kuvista sinä pidät? Onko kuvilla mielestäsi suuri rooli tarinan rinnalla? Onko sinulla suosikkiblogeja, joissa kuvat toimivat hyvin?
-Hilla