Tänne sitä tupsahdettiin viikonlopun aikana uuteen osoitteeseen ja uuteen kotiimme. Taisit klikata tänne, jotta kuulisit missä uusi kotimme sijaitsee, joten en pidättele tämän enempää. Uusi koti, uudessa kotikaupungissa, mutta missä?
Muutimme Helsingistä Kirkkonummelle ja samalla 54 neliön kaksio muuttui paritaloon omalla pihalla. Iso muutos, joka tuntuu todella hyvältä.
EDIT: Minua ehdittiin jo sivistää tekstin julkaisun jälkeen. 😀 Wikipediakin sen kertoo: Kirkkonummi on väkiluvultaan Nurmijärven jälkeen Suomen toiseksi suurin kunta, joka ei käytä itsestään nimitystä kaupunki. Eli ei siis kotikaupunki, vaan kunta. 🙂
Miten päädyimme Kirkkonummeen? Voihan sen sanoa ihan suoraan, että raha ratkaisi. Helsingin tai Espoon hinnoilla emme olisi tällaista saaneet, emme omaa pihaa tai näitä neliöitä tämän ikäisessä ja kuntoisessa talossa. Tai ehkä olisimme, mutta laina olisi ollut vähän liian suuri meille. Kun siirryimme Espoon rajalta Kirkkonummen puolelle, näkyi se samalla myös asuntojen hinnoissa. Sen lisäksi saimme myös rauhallisen asuinympäristön, hyvät liikuntamahdollisuudet ja kaksikielisen kaupungin, missä päiväkodeissa riittää tilaa lapsille.
Helsingin ydinkeskustaan meiltä on matkaa 28 kilometriä, aika tarkkaan. Entisestä kodistamme oli 10 kilometriä ja 9 minuuttia junalla. Matkaa on siis täältä Kirkkonummelta enemmän, ympäristö muuttui ja varmasti moni muukin asia siinä sivussa. Mikä tärkeintä, nyt meillä on tilaa ja mukava kasvuympäristö Pikkuässälle. Mieheni kulkee työmatkan Helsinkiin enimmäkseen julkisilla. Tulevaisuudessa aika näyttää, milloin minä alan kulkea työmatkaa ja miten. Juna lähtee 800 metrin päästä ja Kampin bussi kulkee ihan läheltä, kotikatumme risteyksestä. Julkiset yhteydet ovat siis kunnossa täälläkin. 🙂
Parhaillaan kotimme on aikamoinen sekamelka; laatikkoa, pussukkaa, nyssäkkää ja Ikean kasseja siellä täällä. Keittiön ruokailutilan olemme saaneet laitettua kuntoon.
Muutoin tavarat ovat vielä vähän hukassa. Tuntuu, ettei mitään oikein löydä ja tavarat ovat siellä sun täällä. Takka on remontin alla ja parin huoneen seiniä vielä maalaamme. (suurin kiitos niistä vanhemmille, jotka olivat viikonloppuna auttamassa muutossa ja maalaushommissa) Keittiön ja työhuoneen seinät saimme maalattua jo viikonlopun aikana talkoilla. Tein kuitenkin päätöksen itseni kanssa, etten ota tästä kodin laittamisesta nyt mitään ressiä. Kaiken ei tarvitse olla valmista tällä viikolla eikä seuraavallakaan. Lapsen kanssa varsinkaan päivät eivät mene pelkästään muuttolastia purkaessa ja kaappeja kolutessa.
Eilen illalla vanhaa kotia siivotessa totesimme mieheni kanssa yhteen ääneen, että onneksi meillä oli viikonloppuna niin monta auttajaa. Molempien vanhemmat olivat auttamassa, joten muutto hoitui talkoovoimin mahdollisimman kivuttomasti. Itse olin vielä sunnuntain Health Coach -opintojen parissa, joten minusta ei edes päivällä ollut apua. Kiitos siis isovanhemmille muuttoavusta, apunne tuli tarpeeseen. <3 Aina sen jotenkin vaan unohtaa, miten iso homma muuttamisessa onkaan. Aika kultaa muistot siinäkin asiassa…
Jätimme avaimet eilen vanhan kodin pöydälle seuraavaa asukasta odottamaan. Matka uuteen kotiin ei tuntunut haikealta, vaikka entiseen kotiin jäikin monta kaunista muistoa. Meidän ensimmäinen yhteinen omistusasunto, Pikkuässän ensimmäinen koti ja meidän ensimmäinen koti Helsingissä. Me viihdyimme hyvin nuo reilut pari vuotta siinä kodissa, mutta nyt on aika kääntää uusi sivu elämässä ja asettua taloksi uuteen kotiimme Kirkkonummelle. Tarina jatkuu tästä.
Tässä vielä kuvia siitä, miltä täällä suurimmaksi osaksi näyttää. 😉
-Hilla