Edellisestä talous- ja raha-aiheisesta tekstistä onkin jo vierähtänyt hetki aikaa, joten otanpa aiheen taasen käsittelyyn.
Saan 454,19 euroa lastenhoidon tukea kuukaudessa. Miten perheellisen talous käytännössä hoituu? tämä postaus herätti paljon keskustelua ja taitaa olla yksi mun blogin tykätyimmistä teksteistä täällä Fitfashionilla. Eikä ihme, koskeehan raha- ja talousasiat meitä kaikkia ja monessa perheessä tai sinkkutaloudessa varmasti pohdiskellaan näitä samoja asioita.
Mielestäni talousasiat sopivat myös oikein hyvin osaksi hyvinvointi- ja liikuntapainotteista blogiani. Miksikö? Siksi, että mielestäni taloudellinen tasapaino on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia tai ainakin vaikuttaa siihen. Hyvinvointi mielletään usein ravinnon, unen, palautumisen, mielenterveyden ja liikunnan muodostamaksi kokonaisuudeksi, mutta oikeastaan siihen vaikuttaa yleinen tasapaino elämässä, joista talous on yksi pelinappula.
Talousasiat ovat meidän perheessä tällä hetkellä esillä, sillä minä olen edelleen lapsen kanssa hoitovapaalla ja elämme siinä mielessä yhden ihmisen tuloilla. Muutimme myös hetki sitten isompaan uuteen kotiin ja olemme neuvotelleet pankin kanssa laina-asioista.
Tuon lastenhoidon tukea käsitelleen tekstin kommenttiboksissa minulta kysyttiin seuraava kysymys: Olisi kiinnostavaa kuulla, miten olette jakaneet menot miehen kanssa? Mitä sinä maksat ja mitä hän?
Yritän vastata kysymykseesi, koska onhan se mielenkiintoista, miten menot hoidetaan tällaisessa elämäntilanteessa.
Mitä menoja perheellämme ylipäätään on? Suurimmat menomme muodostuvat asumismenoista (lainanlyhennys, hoitovastike, sähkö), autokuluista (vakuutukset, huollot, bensa) ja ruokakuluista. Niiden lisäksi tämä uuteen kotiin muuttaminen on aiheuttanut hetkellisiä lisämenoja, kun on pitänyt hankkia uuteen kotiin kalusteita ja rempparoinaa. Asumismenoja muutto ei silti kovinkaan paljon kasvattanut, sillä lainan suuruus pysyi kutakuinkin samana. Ostimmehan uuden kodin paljon kauempaa Helsingin keskustasta, joten uuden kodin neliöhinnassakin oli huomattava ero.
Meidän perheen vaate- tai käyttötavaramenoja en pitäisi kovinkaan suurina. Olemme mieheni kanssa vuosien varrella hankkineet vaatekaappeihimme tarvittavan määrän vaatteita ja niillä selviämme tällä hetkellä oikein hyvin. Uusia ei tarvitse hankkia kuukausittain tai edes joka toinen kuukausi. Emme ratsasta muodin aallonharjalla, emme ole sitä koskaan tehneet, emmekä varmaan koskaan tule tekemäänkään. Sen sijaan tavoitteemme olisikin, että vaatekaappimme vaatteiden lukumäärä olisi maltillinen, mutta materiaalit ja laadut parempia. Siten, että vaatteemme kestäisivät myös aikaa. Myöskään meikkeihin tai kosmetiikkaan minulla ei mene kovin paljoa rahaa. Kampaajalla käyn ehkä kerran pari vuodessa.
Onko minulla ja miehelläni yhteiset rahat? Hmm, mielestäni tuohon ei ole yksiselitteistä vastausta, sillä tavallaan taloutemme on yhteinen, kun asumme saman katon alla perheenä, mutta kyllä meillä silti molemmilla on omat tilit, tulot ja rahamme. Molemmat huolehdimme itse siitä, miltä oma pankkitilimme näyttää, mutta toki toisen tilanne otetaan aina huomioon. Me myös puhumme talousasioista aika paljon ja mietimme parhaita ratkaisuja yhdessä.
Saattoi kuulostaa diplomaattiselta vastaukselta, mutta niin se vain on. Meillä on tavallaan yhteiset rahat, mutta ei kuitenkaan. Ehkä ymmärrät, mitä tarkoitan.
Tällä hetkellä minä kannan oman korteni kekoon yhteisen talouden eteen siinä määrin, kun se on tulojeni mukaan mahdollista. Onhan se selvää, että 400 euron lastenhoidon tuella ei kovin kauas pötkitä nyky-yhteiskunnassa. Lastenhoidon tuen lisäksi saan hieman lisätuloja markkinoinnin ja viestinnän konsultoinnista , sisällöntuotannosta sekä tästä blogista. Lisätulot ovat oikein tervetulleita tuloja, mutta jokainen äiti-ihminen ymmärtää tässäkin piilevän haasteen. Töitä olisi kiva tehdä lisätulojen mielessä, mutta aika jolloin niitä voi tehdä on 2 tunnin päiväuniaika tai yöllä. Toisin sanoen päivässä on 2 tuntia aikaa työlle, jos yöunista ei halua nipistää. Lisätuloja voisi toki tehdä viikonloppuisin, mutta viikonloput olemme kyllä yrittäneet pyhittää yhteiselle ajalle. Joskus iltaisin sitten teen hommia, kun mieheni on esimerkiksi vaunulenkillä tai puuhastelee muuta Pikkuässän kanssa ja minä saan sillä aikaa tehdä muutaman työjutun. Lisätulot ovat kuitenkin pieniä, mutta kuten sanotaan: Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Lisätulot ovat aina plussaa.
Palatakseni kysymykseen: Olisi kiinnostavaa kuulla, miten olette jakaneet menot miehen kanssa? Mitä sinä maksat ja mitä hän?
Minä maksan lainasta oman osuuteni ja osan perheemme viikottaisia ruokamenoja sekä lapsellemme tarvittavat vaatteet, vaipat jne. Joskus saatan maksaa jonkin laskun ja neljä kertaa vuodessa omat vakuutusmaksuni. Mutta siinäpä on aikalailla se, mitä minä maksan tällä hetkellä. Mieheni osuus asumismenoista on tällä hetkellä suurempi, hän myös hoitaa kaikki menot autoon liittyen; tankkaa auton, käyttää katsastuksessa ja maksaa huollot, jos autoon tulee jokin. Mieheni on myös maksanut enemmän muuttoon ja remonttiin liittyviä menoja.
Kauppakeskuksissa emme vietä aikaa, emmekä muutoinkaan shoppaile ajankulun vuoksi tällä hetkellä. Elämä tuntuu muutoinkin välillä tosi kiireiseltä, joten vapaa-ajalla mieluiten olemme kotona, laitamme yhdessä ruokaa, olemme, liikumme tai ulkoilemme – halpoja aktiviteetteja, joista nautimme. Me myös mieheni kanssa molemmat irtisanoimme omat kuntosalijäsenyytemme, koska sillä tavalla säästämme joka kuussa 100 euroa. Salille pääsemme uimahallille kertamaksulla ja kotijumppaa voi aina tehdä. Elämä on valintoja ja nyt valitsimme näin. 🙂
Minun töihin paluun aikataulu on jo alkanut hahmottua, mutta siitä kirjoittelen joskus myöhemmin.
Olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia tämä teksti herättää? Miten muissa talouksissa raha-asioita sumplitaan?
Hilla