Halusin selvittää oman juoksukuntoni tällä hetkellä. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin tehdä päätös itsensä kanssa, sitoa nauhat lenkkareista ja suunnata illan hämärään testijuoksuun.
Järjestin itselleni eilen illalla oman testijuoksun. En edes kertonut miehelleni, olin mukamas lähdössä ihan tavalliselle iltalenkille. Itselleni olin kuitenkin luvannut, että juoksen 10 kilometriä niin reippaasti kuin tällä kunnolla jaksan.
Veikkasin, että noutaja olisi tullut viiden kilometrin jälkeen. Toinen veikkaus oli se, että aloitan liian kovaa. Kumpikaan ei toteutunut. Osasin aloittaa maltillisesti viiden minuutin kilometrivauhdilla, jolloin loppuajaksi tähtäsin 50 minuuttiin. Pahalta alkoi tuntua 8 kilometrin kohdalla. Viimeiset kaksi kilometriä pohdin yksikseni kävelytien vartta juostessa: onko tässä taas mitään järkeä sekä tämä on maailman parasta! 😀
Oletin, että vauhti hidastuisi loppua kohden, ja loppuajaksi tulisi vaikkapa 53 minuuttia, mutta jotenkin sinnittelin. Heitin puolen välin jälkeen pipon pois päästä ja käsineetkin rutistin takin taskuun. Hiki virtasi ja pohkeissa alkoi tuntua. Olin pukenut päälleni aivan liikaa, sillä en enää muistanut parin vuoden takaa kuinka kuuma testijuoksussa tulee kun painelee vauhtikestävyyttä 50 minuuttia.
10 kilometrin kohdalla kello pysähtyi aikaan 49 min ja 30 sek. Sen enempää en tuota vauhtia olisi jaksanut. Päiväkahvilla nautittu laskiaispulla oli syöty!
Miksi halusin selvittää juoksukuntoni? Siksi, että rehellisyyden nimissä tiedän kuntoni nyt sekä voidakseni paremmin suunnitella, millaisia lenkkejä minun kannattaisi tehdä kevään aikana.
Toukokuussa 19.5. juoksen puolimaratonin ja sitä ennen aion hieman viilata juoksuharjoitteluani. Miten? Sen kerron seuraavassa postauksessa, joka liittyy juoksuun. 😊
Mitä eilinen juoksu kertoi? Peruskunto on hyvä, vauhtikestävyyttä sekä juoksussa tarvittavaa lihaskuntoa voisi kehittää.
-Hilla