Kerroin eilen Instagram-storieissa meidän neuvolakäynnistä, joka ei ollut niin mukava. Noita Instagram-videoita on katseltu nyt muutama tuhat kertaa ja olen saanut valtavasti yksityisviestejä. Useimmissa, lähes kaikissa, yksityisviesteissä sanoma on ollut sama – on haluttu jakaa omia kokemuksia ja niiden lisäksi olen saanut valtavasti tsemppiä ja myötätuntoa teiltä ihanilta seuraajiltani. Taas kerran kiitos, tämä on bloggauksen parasta antia! Te!
Me siis olimme 1,5 vuotiaan tyttäremme kanssa eilen neuvolassa ja kokemukseni oli se, ettei minua aidosti yhtään kuunneltu. Minulta kysyttiin kysymys, johon vastasin ja sen jälkeen jos vastaukseni ei ollut ”oikein” sain neuvon, miten pitäisi toimia. Tutti- ja tuttipullo pitäisi lopettaa, rytmistä ja rajoista pitäisi pitää kiinni, nukkumaan menoa aikaistaa jne. Nämä ovat oikein hyviä asioita, joista voi kyllä keskustella, mutta eniten minua harmitti tuon käynnin aikana tyyli ja tapa, joilla asioista sanottiin. Jopa käskien, arvostellen. Asioista ei keskusteltu, tunsin vain olevani piinapenkissä puollustamassa omia valintojani. Ja niinhän asian ei pitäisi olla!
Kaiken kaikkiaan äitiys on ihanaa, toisinaan maailman parasta. Sen lisäksi äitiys on rankkaa, vaativaa, väsyttävää, turhauttavaa. Joskus epäröin, opettelen kaiken aikaa uutta ja olen välillä eksyksissä. Samoja tunteita koki moni äiti, joka laittoi minulle viestiä.
Erityisesti siitä, ja juuri siitä syystä, neuvolan tulisi olla paikka, jossa saat olla lapsesi kanssa juuri sellainen kuin olet! Saat olla oma itsesi, saat jakaa ajatuksesi. Saat olla perheesi kanssa juuri sellainen kuin olet, uniikki. Koska olette uniikkeja.
Neuvolan pitäisi olla paikka, josta saada äitiyteen tukea, olkapäätä, keskustelua, tukea, apua. Ja kyllä sellaisiakin neuvolakäyntejä on, itsekin sellaisia monta kokeneena. Suurin osa on varmasti hyviä!
Neuvolan ei pitäisi olla paikka, jonne meneminen jo etukäteen harmittaa ja sieltä pois lähtiessä miettii, että olenko täysin osaamaton ja huono äiti. Tällaisia kokemuksia on myös, nyt itsellänikin.
Minulle nimittäin eilinen neuvolakäynti oli enemmänkin lamauttava kokemus, kuin energiaa antava. Ja niin ei asian pitäisi olla!
Muuton takia meillä muuttui myös terkka ja ehkä tottuminen uuteen tyyliin vie nyt aikaa. Ehkä ensi kerralla osaan jo asennoitua erilaiseen tyyliin ja annan mennä korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta ei se silti mukavalta tuntunut.
Halusin jakaa ajatuksiani tästä aiheesta, sillä minusta tämä on tärkeä aihe. Tässä maailmassa kukaan ei koskaan kehu tai kannusta liikaa ja sanoisin, että neuvolan tehtävänä se olisi ensisijainen. Voimaannuttaa äitejä ja olla vierellä kulkijana, kommunikoida oikealla tavalla ja keskustella. Ja kuunnella. Ei vain antaa neuvoja kuin sudenpennun käsikirjasta. Koska äitiyteen vaan ei ole ohjekirjaa, ei ole niitä kymmentä käskyä! Eikä pidäkään olla!
Tässä maailmassa on jo ihan riittävästi ohjeita, neuvoja, sääntöjä ja rajoja. Ja toki niitä pitääkin olla, mutta se miten asioita tuodaan esille, se on se tämän kirjoitukseni pointti.
Ei se vain mene niin, että joku sanoo toiselle, että 1,5 vuotiaan taaperon täytyy lopettaa tutin syönti heti, tai että pitäisi jo osata nukahtaa yksin omaan sänkyyn ilman nukutusta tai että maitoa en enää saisi antaa tuttipullosta. Välillä myös mietin, miten 100 vuotta sitten esi-isämme ovat selvinneet edes hengissä ilman näitä kaikkia sääntöjä ja ikärajoja! Sääntöjä, jotka tekevät äitiydestä joskus ihan liian vaikeaa!
Kyllä kaikelle on paikkansa ja aikansa. Lapsen kehitys saa kulkea omaa polkuaan. Jokainen tekee parhaansa omalle lapselle, siihen itse uskon! Ja jokainen tuntee parhaiten oman lapsensa. Mä olen ehkä vähän vapaa kasvattaja, mutta sitten olen.
Ja hei, ei mullakaan ole enää housuissa vaippaa, enkä syö tuttia! Kas vain, minäkin olen niistä vierottunut.
Iloa, valoa ja ymmärrystä! Etenkin myötätuntoa ja armollisuutta. Sinä riität ihmisenä, naisena, äitinä ja isänä. Sinä osaat hommasi, vaikkei joka päivä sellaiselta tuntuisi. <3
-Hilla