29 vuotta, eikä suotta!🌸✨☀️ Tänään on mun synttäripäivä, ja mittariin tuli 29 ikävuotta. Tänään synttäripäivänä saan olla iloinen ja kiitollinen monesta jutusta. Kaikesta siitä, mitä on ympärille kehkeytynyt kaikkien näiden kuluneiden vuosien aikana.
Tärkeimpinä ympärillä oma lapsi ja mies sekä laajennettu perhe, minun oma perhe ja Danielin perhe. Itseasiassa näissä kahdessa perheessä on jo niin paljon tärkeää. Minulla on kolme sisarusta ja Danielilla yksi sisko. Kaikki he ovat mulle ja meidän perheelle niin tärkeitä ja läheisiä. Näiden 29 ikävuoden aikana olen oppinut muun muassa sen, että veri on jollain tavoin vettä sakeampaa. Sisarusteni puolesta teen mitä vaan ja toisaalta sisimmässäni tiedän, että omat sisarukseni ovat aina mun tukena, jos sitä tarvitsen. <3
Joskus elämässä oppi tulee kantapään kautta, viimeksi tänään. En nyt voi avata tässä blogipostauksessa asiaa sen enempää, mutta olen kokenut tänään – synttäripäivästä huolimatta – sellaisen hetkellisen lamaannuksen, kun suunnitelmat muuttuivat yhden asian osalta aika kertaheitolla. Mutta arvatkaas mitä nämä 29 ikävuotta ovat minulle opettaneet? Vielä muutama vuosi sitten olisin varmaan kiljunut/vollottanut samassa tilanteessa, mutta tänään laitoin asian oikeisiin mittasuhteisiin nopeasti, mietin mitä tästä opin ja miten tästä eteenpäin. Asioita on oppinut katsomaan objektiivisemmin, ja niistä häviöistäkin aina oppii. Tappioita sietää paremmin.
Näihin 29 ikävuoteen on mahtunut lapsen syntymä. Ja valehtelisin jos väittäisin, ettei se olisi muuttanut minua paljoakaan. Koska, on se. Lapsen syntymän jälkeen oma identiteetti muuttuu, tai se rakentuu joltain osin uudelleen. Kukas minä nyt olen? Olen äiti lapselle, mutta edelleen nuori nainen ja vaimo tälle miehelle, jonka kanssa ei välillä ehditä enää edes istua rauhassa ruokapöydän ääressä. 😀 Niin ne ajat ja tilanteet vaihtuvat vuosien varrella, rakentavat identiteettiä ja minuutta uuteen suuntaan.
Juuri tuossa erään ystävän kanssa juteltiin, ettei elämässä tarvitse välttämättä olla yhtä selkeää tavoitetta, lineaarista jatkumoa tai nousujohteista kaarta eteenpäin. Tai voihan sellainen ajatus olla, mutta harvoin asiat niin menevät.
Sen sijaan elo täällä palolla on sellainen pitkä polku, jonka varrella tulee vastaan uusia haaroja ja risteyksiä. Sillä tavalla näitä ikävuosia on helpompi ajatella. Ne polun haarat tuovat mukanaan aina jotain uutta, jotain mistä oppia, jotain mistä olla hiton onnellinen.
Elämänpolkua eteenpäin näillä aatoksilla. 29-vuotiaana tästä eteenpäin. 🤗 Hyvä olla tässä näin.☀️ Ja vaikka tämä postaus saattoikin kuulostaa syvälliseltä pohdiskelulta ja vaanivalta ikäkriisiltä, niin ehei, en pode ollenkaan kriisiä lähestyvästä 30 vuoden ikäpyykistä. Lähinnä vain odotan innolla, mitä se polunristeys tuo tullessaan! 🙂
-Hilla

Instagramissa @hillasblog

Facebookissa @hillasblog

Twitterissä @hillasblog