Eksyin eilen pitkästä aikaa mun ensimmäiseen blogiin. Se on vielä olemassa, mutta olen sulkenut sen jo kauan aikaa sitten yksityiseksi. Mutta kuinka hulvattoman hauskaa mulla oli, kun eilen viihdytin itseäni vanhoja kuvia katsomalla. Kuvista näkee erityisen hyvin ajan kulumisen. 2014 vuonna otetut kuvat näyttävät tänä päivänä jo niin vanhoilta. Myös asuvalinnat olivat aikamoisia, värikkäitä ja tosi naisellisia. Aion tehdä vielä joku päivä postauksen: kootut vanhat asuvalintani ja julkaisen muutaman kuvan vanhasta blogista tänne nykyisen puolelle. Ihanan nostalgista!
Samalla myös huomasin, kuinka bloggaaminen on tosiaan muuttunut. Lähes kaikki postaukset olivat arkisia kuulumisia ja ilman turhan suurta eforttia julkaistuja. Kivan kotikutoisia. Toisaalta, ymmärsin hyvin myös sen, miksei mun blogista ikinä tullut sitä vuoden muotiblogia. Hehe! 😉

Olen saanut tänä kesänä aika kivasti omaa aikaa, olla yksin ja tehdä mitä lystää. Ihan vain siitä syystä, että olen ollut koko kesän töissä ja mieheni on ollut muualla lomailemassa lapsen kanssa, viettämässä siis isäkuukautta. Olen kääntänyt tämän yksin olemisen omaksi voitokseni. En ole märehtinyt surullisena hokien mantraa: kun ei mulla yhtään lomaa ole, kaikki muut kesälomailee ja tekee kaikkea kivaa! Sen sijaan olen sydämeni kyllyydestä kävellyt pari iltaa Helsingin katuja, kierrellyt tuntitolkulla vaatekauppoja, syönyt pari kertaa ulkona, nähnyt paria kaveria ja ollut kotona. Nukkunut sikeitä yöunia ja lähtenyt aamulla töihin ihan kaikessa rauhassa, yksin.
Eilen tämä mamma meinasi tosiaan mennä vaatekaupassa niin sanotusti kreisiksi. Ihan mopo meinasi keulia ja miltein karata. Ostin 4 kpl uusia vaatteita ja oli niin i h a n a a! Kertakaikkisen ihanaa. Kolme paitaa ja yhden villaneuleen. Kyllä se uusi materiakin vaan joskus tekee hyvää, oikein sydämessä läikähtää kun saa laulattaa kassakonetta ja kävellä kotikatua kassit heiluen. Tulin kotiin vasta ysin jälkeen, sitten kun kaupat olivat sulkeneet ovensa.


Eilen vaatekassit jäivät avaamatta kotiin saavuttuani, sillä sukelsin samantien nukkumaan. Avasinpa ne sitten tänään töiden jälkeen ja kuvasin teille jokaisen vaatekappaleen, yksitellen. Tämäkin on jotain sellaista, mitä voi tehdä vain yksin kotona ollessaan. Jos muut olisivat olleet kotona, olisi taapero myös joka ainoassa kuvassa, ainakin osittain. Kaikessa ihanuudessaan siis, mutta siinä saattaisi se vaatekappale jäädä toissijaiseksi kun taapero ilveilisi teille peilin kautta. 🙂
Tämä on nyt tällainen vanhanajan asupostaus. Peilin kautta kuvattuna. Sitä kotikutoisuutta, jonka perään aina huudellaan. Kun ei ole enää aitoa, on liian sileää. Bloggaajat ei ole enää aitoja! No nyt on sitten aitoa, ihan peiliselfietä.

Huomenna on taas jo torstai, mikä tarkoittaa työviikon viimeistä päivää. Perjantaiksi siirrän olinpaikkani vanhempieni luokse Hollolaan ja tapaamme taaperon kanssa yhtä ystävääni. Viikonloppuna Danielin kaveri tulee meille Ruotsista kylään pariksi yöksi, joten viikonloppuna lapsenhoito on sitten mun heiniä. Mieheni saa pari päivää olla kalassa merellä kaverin kanssa. Hän on sen ansainnut!

Iloista viikon jatkoa näiden asujen siivittämänä!
-Hilla

Instagramissa @hillasblog

Facebookissa @hillasblog

Twitterissä @hillasblog

Bloglovin @hillasblog

Pinterstissä @hillasblog

Bloglovin @hillasblog