Luin eilen tällaisen bloggaamista ja somevaikuttamista käsittelevän artikkelin, joka tuli uutisvirrassa minua vastaan.
Ahkera vaikuttaja voi takoa rahaa: ”Ei kukaan tätä työkseen tekevä käy huvikseen tapahtumissa pyörimässä”
Teksti herätti minussa ajatuksia, joten halusin avata niitä hieman tänne bloginkin puolelle.
Tässä lainaus kyseisestä tekstistä:

Blogeja ja somekanavia seuratessa käsitys vaikuttajan elämästä luonnollisesti vääristyy. Ei uraansa kauniisiin kuviin perustava ammattilainen julkaise kuvia tavallisesta päivästä tietokoneen ääressä vaan kauneimmista yksityiskohdista ja elämän tähtihetkistä, kuten upeasta paikasta lomamatkalla.
-Instagram-kuvilla ei ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Ei siellä esitellä oikeaa arkea, vaan kaikkea visuaalisesti kaunista. IG-kuva on harvemmin edes reaaliaikainen.

Totesin tuon kohdan jälkeen hiljaa mielessäni, että taidan ajatella somesta todella eri tavalla kuin jotkut vaikuttajat.
Ja joo okei, minulla ei ole 42 tuhatta seuraajaa Instagramissa, enkä ole siksi vaikuttaja.  Mutta silti, en varmaan edes pystyisi siihen, että some olisi ihan muuta kuin todellisuus.

Todellisuus helposti vääristyy

Ajattelen jopa niin, että mun mielestä on todella surullista, jos esimerkiksi nuorien ihmisten todellisuus vääristyy kaiken sen keskellä, mitä sosiaalinen media nykypäivänä on. Hienoja matkoja, täydellisiä ravintolaillallisia, vain hyviä hetkiä ja fiktiivistä tarinaa. Niitä voi olla toki mukavampi jakaa ja ne saavat somessa helpommin tykkäyksiä, mutta loppujen lopuksi todellisuus helposti vääristyy.
On toki kanavia, jotka ovat keskittyneet esimerkiksi pelkästään kauniiden luontokuvien ottamiseen tai jakavat vain treenivinkkejä. Mutta tavallaan ajatus siitä, ettei kuvilla olisi mitään tekemistä todellisuuden kanssa, on mielestäni kummallinen. Ainakin silloin, jos kirjoittaja on lifestyle-bloggaaja. Bloggaaja kirjoittaa silloin elämäntyylistään ja jakaa siitä kuvia somessa sekä samalla sanoo, ette niillä ole välttämättä mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Outoa.
Mun mielestä jotenkin todella ristitiitaista.  Ettei somessa jaetulla elämällä olisi mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Nykyaikana elämä somen läpi näyttää usein niin pramealta ja onnekkaalta, mutta silti ihmiset kärsivät yhä enemmän henkisestä pahasta olosta. Uskallan väittää, että sosiaalisella medialla on siinä myös oma osansa.
Markkinoinnin alalla työskentelevänä koen välillä myös raskaaksi sen, että ihmisiä on usein ohjattava ostamaan lisää, vaikka vähemmälläkin pärjäisi.
Välillä myös mietin, kuinka osattomalta voi tuntuakaan niistä monista itseään etsivistä teineistä, joilla ei ole lähellekään samoja mahdollisuuksia esimerkiksi rahankäyttöön tai elämäntyyliin, joita monella somevaikuttajalla on. Bloggaajat ovat silti heidän suuria esikuviaan. Tai kuinka ankealta voikaan väsyneen kotiäidin arki tuntua, jos kaikki perhebloggaajat toisivat somessa esiin vain perheonnea ja sen pelkkää glamouria. Eihän nämä asiat bloggaajien vika toki ole, mutta niihin voi silti välillisesti vaikuttaa. Usein se toinen puoli on kuitenkin sitä toisenlaista arkea, jonka soisi myös somessa näkyvän, sitä todellisuutta.  Sen todellisuuden voi kuitenkin tuoda esiin positiivisella ja hyvällä tavalla.

Somessa kerrotaan tarinaa, mutta voisiko tuo tarina olla myös totta?

Meitä on varmasti moneen junaan, mulla olen alkanut huomata, että jään usein katselemaan sellaisia kuvia ja tarinoita somessa, joissa voi tuntea aitouden. Kuulla sen sanoissa, nähdä sen hymyssä tai aistia sen tunnelmasta. En silti tarkoita, että kuvien tarvitsisi olla rumia, sotkuisia tai pelkkää ankeaa realityä. Mutta tiedän somessa olevan monia sellaisia tilejä, jotka inspiroivat minua, olematta silti lähelläkään kiiltokuvaa.
On tästä samasta aiheesta kirjoitettu ja puhuttu jo aiemminkin, toisia tämä varmasti jo äsyttääkin. Mutta halusin tuoda ajatuksia taasen esiin, kun tuo teksti niitä minussa herätti.
Joku oli myös eilisen Instagramin kuvan perusteella ymmärtänyt minut juuri päinvastoin. Siksi kirjoitin asian nyt auki. Eilinen teksti oli lainaus muualta, ei siis omaa tekstiäni.
Koen, että bloggaajana ja somettajana olen edes pikkiriikkisen vastuussa lukijoilleni siitä, että elämäni vastaa todellisuudessa jossain määrin sitä, miltä se näyttää somekanavissani. En ole kertomassa vain fiktiivistä tarinaa.
Toisaalta, onneksi jokaiselle on tarjolla jotakin. Ja sehän on toisaalta rikkaus, että asioita voi katsoa niin monesta eri näkökulmasta.
-Hilla