Perustin ensimmäisen blogini vuonna 2013 Blogspottiin Bloggerin pohjaan. Siitä alkoi blogiurani, jota edelleen kuljen. Paljon on ehtinyt tapahtua näiden vuosien aikana ja blogimaailmakin on muuttunut siinä samalla. Olen ehtinyt olla mukana myös kolmessa eri blogiportaalissa, joista yksi, Fitfashion, lopetti toimintansa viime kuun lopussa. Kesäkuussa 2018 päätin lopulta useamman blogiportaalivuoden jälkeen perustaa oman itsenäisen blogin ja taas ollaan tavallaan siellä, mistä alussa lähdettiin. Oman osoitteen alla www.hillastenlund.com:ssa.

Itsenäistä bloggaamista oman osoitteen alla on nyt takana viisi kuukautta ja olen ollut päätökseeni tyytyväinen. Tämä oli oikea ratkaisu, ja siihen haluan myös uskoa jatkossa. Suurinpana huolenaiheena portaalista itsenäiseksi bloggaajaksi lähtemisessä on lukijamäärien muutos. Dippaako lukijämääräni isosti vai saanko oman domainin alle houkuteltua kiinnostavalla sisällöllä entistä enemmän lukijoita, uusia lukijoita vanhojen lisäksi?

Muutos portaaliblogista itsenäiseksi blogiksi

On selvää, että muutosvaiheessa lukijamäärät hetkellisesti laskevat, koska kaikki lukijat eivät pysy muutoksen perässä ja Google ei heti näytä hakutuloksissa uuden blogin tekstejä eikä sivustoakaan. Pikkuhiljaa lukijamäärät siitä nousevat takaisin ja mikä hienointa, minun blogissani lukijamäärät nousivat samalle tasolle takaisin kuin portaaliaikoina.
Portaalien etusivuille saapuu kuukausittain satojatuhansia lukijoita, mutta kuinka moni sitten siirtyy mihinkin blogiin, onkin toinen juttu. Ja tavoittaako portaali ylipäätään juuri bloggaajalle oikean kohderyhmän. Ne ovat kaikki hyviä kysymyksiä, joihin ei ole yhtä oikeaa vastausta.

Uskon, että minun lukijoistani putosi muutoksen mukana pois niitä, jotka tulivat blogiini vain portaalin kautta, ns. tuurilukijoita. Heidän tilalle olen kuitenkin saanut uusia lukijoita, jotka haluavat tulla lukemaan juuri minun tekstejä esimerkiksi Instagramin kautta tai sitten suoraan googlaamalla blogin nimen. Vanhoja blogitekstejä luetaan myös googlehakujen kautta, esimerkiksi synnytyskertomustani luetaan edelleen kuukausittain monia kertoja, vaikkei se juuri nyt omalla kohdallani ajankohtainen asia olekaan. Se vain kertoo, että Googlen äärellä on muita synnytykseen valmistautuvia, jotka haluavat lukea kokemuksia synnytyksestä. Juuri siitä syystä jaoin oman kertomukseni blogiin, että siitä olisi apua niille, jotka eivät ole vielä itse synnytystä kokeneet.
On myös ollut selkeästi nähtävissä, että monia suomalaisia suosittuja bloggaajia on päättänyt ryhtyä yrittäjiksi ja ovat siten siirtyneet oman osoitteen alle itsenäisiksi bloggaajiksi, jotta voivat hallinnoida kaikkea blogiinsa, sen brändiin ja kaupallisuuteen liittyen itsenäisesti. Suurimmat ja houkuttelevimmat portaalit pitävät vielä hyvin kiinni bloggaajistaan, mutta samaan aikaan myös itsenäiset blogiyrittäjät lisääntyvät.

Kaupallisuus blogeissa

Yksi syy itsenäiseksi bloggaajaksi lähtemisessä oli myös kaupallisuuteen liittyvät asiat. Tällä hetkellä blogitekstini keskelle ei hypi vaippamainokset, eivätkä yritysten mainosvideot lähde käyntiin samalla kun olet lukemassa tätä tekstiä. Saat siis ihan rauhassa keksittyä lukemiseen, ilman, että kappaleiden väleissä vilisee mainoksia. Sehän ei kaikkia haittaa, mutta itselleni oli tärkeä asia päästä niistä eroon täällä blogissani.
Samalla muutos itsenäiseksi bloggaajaksi kuitenkin tarkoitti sitä, että en saa blogistani mitään lukijamäärin suhteutettua kuukausipalkkiota, vaan tienaan vain kaupallisilla yhteistöillä, joita voin sopia yritysten, järjestöjen, tapahtumien tms. kanssa. Osaa lukijoista kaupalliset yhteistyöt ärsyttävät, koska silloin teksti koetaan päälle liimatuksi. Haluan kuitenkin tässä kohtaa puhua kaupallisuuden puolesta siinä mielessä, että nyt minulla on 100 % mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä blogissani nostan esille. Täällä ei vilise pikavippimainokset tai laihdutuspatukat, koska en itse sellaisiin usko. Sen sijaan olen saanut viime aikoina tehdä yhteistyötä yritysten, tuotteiden ja palveluiden kanssa, joiden arvot pystyn itsekin jakamaan. Yhteistyöt sopivat nyt paremmin omaan tyyliini.

Bloggaaminen vie minulta viikottain useamman tunnin aikaa. Alkuun blogi oli minulle vuosia pelkkä harrastus, ilman tuloja, mutta nykyään tämä on myös osittain työtä, josta on mukava maksaa itselleen vähän palkkaa. Jos en kirjoittaisi tai jakaisi itsestäni mitään, ei täällä olisi myöskään lukijoita. Tarkoitan siis sitä, että en koe tienaavani vain sillä yhdellä yhteistyöllä, vaan teen viikottain töitä sen eteen, että saan luotua kiinnostavaa sisältöä teille seuraajilleni, joita kohderyhmäkseni myös kutsutaan.
Yritysten edustajat usein kysyvätkin minulta, että millainen kohderyhmä minulle on. Olisipa hauska ottaa sieltä ruudun takaa sata naista riviin ja sanoa, että tällaisia he ovat. <3 Parhaita tyyppejä, supernaisia, pääosin 25-55-vuotiaita, suomalaisia naisia, joita kiinnostaa elämässä osittain samat asiat ja aiheet kuin minuakin. On siellä miehiäkin ja yläfemmat teille kaikille!

Joulukuun lopussa määräaikainen työsuhteeni palkkatöissä loppuu ja olen päättänyt ensi keväänä panostaa bloggaamiseen enemmän ja kokeilla, josko siitä voisi tehdä itselleen unelmaduunin ainakin joksikin aikaa. Täyden päivätyön rinnalla laadukkaan blogin pitäminen ei ole ollut joka viikko ihan helppoa ja siihen haluan kokeilla muutosta.  Jos ja kun kuitenkin luovun päivätyön palkasta, on selvää, että blogia on kaupallistettava ainakin jonkin verran ja sen rinnalla luotava muuta hyvää, ei kaupallista sisältöä.
Nyt viime kuukausina kaupallisuutta on ollut blogissani jokseenkin enemmän, sillä yritykset käyttävät markkinointibudjettejaan useimmiten enemmän näin joulun alla ja vuoden viimeisinä kuukausina. Se näkyy selvästi myös bloggaajien yhteistyöehdotuksina. Puolestaan kesä on blogien kaupallisuudessa hiljaista, koska yritysten tyontekijät kesälomailevat, eikä kukaan ole tarjoamassa silloin yhteistöitä. Itse ymmärrän myös hyvin sen, että silloin taotaan, kun rauta on kuuma. Kesähelteillä rauta onkin sitten kylmä, mutta bloggaamista tietenkin jatketaan. Onneksi hiekkarantojen hiekka on silloin kuumaa.

Itse pyrin myös yhteistöissä miettimään tekstiin jonkun sellaisen aiheen tai kulman, joka kiinnostaisi teitä sisällöllisesti tai antaisi muuten jotain hyötyä. Kiinnostavien kaupallisten sisältöjen tekemisen näen kivana haasteena.

Rakas harrastus vai työtä?

Jos en pystyisi edelleenkään tienata blogillani mitään, en usko, että se olisi enää tässä lapsiperhearjessa mukana pelkkänä ”harrastuksena” tässä mittakaavassa, koska olisi se liian aikaa vievä harrastus. Siinä tapauksessa käyttäisin kaikki ne viikottaiset bloggaamisesta vapautuneet tunnit varmasti johonkin muuhun, esimerkiksi liikuntaan, kirjojen lukemiseen, olemiseen, ystävien näkemiseen, näiden ihanien tyyppien kanssa sohvalla makaamiseen, what ever.

Tämäkään asia ei tietenkään ole mikään mustavalkoinen asia. Edellä kertomani asiat voivat kuulostaa kylmiltä ”rahat silmissä” jorinoilta, vaikka todellisuudessa tämä on minulle myös rakas harrastus, joksi se on vuosien saatossa muodostunut. Jokainen bloggaaja on joskus kirjoittanut ensimmäisen blogitekstinsä ollen ihan nobody, siitä minäkin lähdin liikkeelle 2013 ja lukijoita oli viikossa 10.

Ajattelen paljon teitä lukijoitani ja sitä, mikä teitä kiinnostaisi ja mikä saisi teidät blogini äärelle palaamaan, miten kuulisin teistä useammin ja mitä kivaa voisinkin keksiä. Miten paljon henkilökohtaisia asioita jaan ja missä menee raja. Mikä viihdyttäisi, inspiroisi ja lisäisi hyvää mieltä teidän päiviinne. Onhan tämä kilpaileva kanava tv:lle, kirjoille, elokuville tai podcasteille, joiden kaikkien pääasiallinen tehtävä on viihdyttää.
Seuraan jonkin verran blogiskeneä ja olen huomannut, että bloggaajat pohtivat tällä hetkellä paljon sitä, mikä on blogien rooli. Blogien lukijamäärät ovat isossa kuvassa tippuneet, mutta uskon suurimmaksi syyksi juurikin sen, että kilpailevia kanavia on niin paljon. Ja osalle seuraajista riittää nykyään myös pelkkä Instagram.

Viekö Instagram paikan blogeilta?

Toisaalta – moni bloggaaja on siirtynyt todella vahvasti Instagramiin – mikä voi myös osaltaan johtaa siihen, etteivät seuraajat klikkaa enää itseään blogin puolelle, kun näkevät ja saavat kaiken jo Instagramista. Moni bloggaaja näkee paljon vaivaa Instagramin päivittämiseen ja storyjen kuvaamiseen, eikä silloin paukkuja riitä enää tekstien kirjoittamiselle. Sanoisinkin siis, jopa vähän karusti, että bloggaajat ovat ehkä itse siirtäneet omaa blogiaan enemmän Instagramiin ja blogit ovat jääneet vähemmälle. Lukijat kuitenkin arvostavat hyviä tekstejä, eikä lukijoita koskaan pitäisi aliarvioida, vaikka kiireessä syyllistyn siihen ihan varmasti itsekin aika ajoin.
Siihen en kuitenkaan usko, että blogit olisivat katoamassa. Laadukkaille blogeille on varmasti paikkansa.

Kirjoitin graduni osittain tarinallisuudesta ja tutkin muun muassa tarinan rakennetta. Tarinoita on kerrottu jo kivikaudella ja tarinat ovat aina kiinnostaneet ihmisiä. Tarinoita on kerrottu maataloissa kynttilänvalossa ja tarinoita on kerrottu ompeluseuran neulontapiirissä. Nyt kirjoitan tarinaa blogissa. Tarinat ovat aina olleet osa ihmisen kommunikaatiota ja tulevat aina olemaan. Sosiaalinen media on muuttanut ja tulee muuttamaan tarinoiden kerronnan tapaa, mutta blogeissa on varmasti paikkansa tarinoille, ainakin jos niitä osaa kiinnostavasti kirjoittaa.
Jotkut pitkään bloganneet näkevät ongelmana myös se, että tuntuu kuin kaikki olisi jo kerrottu. Kaikki ruokareseptit jaettu ja asupostaukset kuvattu, vinkit annettu ja jumppaohjeet kirjoitettu. Itse näen tämänkin vain positiivisena asiana: mikä on se minun oma juttuni, joka lukijoitani kiinnostaa. Ja aina elämä muuttuu ja tulee uutta kirjoitettavaa.

Yksi asia on varmaa: muutos

Ja loppujen lopuksi bloggaamisessa, tämän kaiken muutoksen, sisällöntuotannon, valokuvaamisen, kaupallisuuden, toiveiden ja oman lukijakunnan välillä, on vain löydettävä tasapaino, joka tyydyttää itseään. Bloggaaminen on sekä sikakiva harrastus, että joskus väsyttävän vaativa työ, kun hakkaa näppäimiä vielä puolen yön aikaan, jotta saisi jonkun sovitun jutun oikeaan aikaan hoidettua ja julkaistua. Se on harrastus ja työ, jonka tulevaisuudesta ei minulla ole tietoa, mutta eihän mistään muustakaan ole 100 % lupausta tässä elämässä. Yksi asia, mikä elämässä on varmaa, on muutos. Ja sehän pitää kivet vierimässä, eikä anna niiden sammaloitua.

Jos jaksoit lukea, tänne asti, niin onnittelen sinua. Viihdyit blogissani juuri 1190 sanan verran.
Mitä ajatuksia nämä aiheet sinussa herättävät? Jaksatko enää lukea blogeja? Ainakin tämän jaksoit!
Mikä sinua blogeissa kiinnostaa, aiheet vai henkilö blogin takana? Mitä blogeista toivot saavasi vai onko se lähinnä ajanvietettä sinulle? Kuka sinä olet ja miksi olet täällä? Kerro jotain kommenttiboksissa. Näen, että teitä käy blogissani tuhansia joka kuukausi, mutta useinkaan kommentteja ei enää ehditä kirjoittaa. Eikä sekään minua niin haittaa, pääasia, että olet siellä ja viihdyt! 🙂
Sellaisin blogimiettein tällä kertaa! Mukavaa torstain jatkoa!
Kuvituksena kuvia puhelimeltani tämän syksyn varrelta.
-Hilla
Instagramissa @hillasblog