Olen pohtinut sitä, kuinka paljon tuon kestävää kehitystä ja ekologisia arvoja ja asioita esille täällä blogissa. Seuraan innokkaasti muutamaa bloggaaja, jotka jakavat omia vinkkejään ja kokemuksiaan kohti ekologisempaa ja kestävämpää elämää – inspiroidun niistä teksteistä. Niitä on mukava lukea. Poimin ideoita ja motivoidun miettimään samalla omia ratkaisuja. Vaikkei muutos tapahdukaan yhdessä yössä, niin tietoisuuskin jo kasvaa.
En kuitenkaan voi, enkä halua, tässä asiassa ripustaa kultaseppelettä päälaelleni ja sanoa, että teen monia asioita ekologisen elämän ja kestävän kuluttamisen näkökulmasta oikein. Koska olisihan se nyt melkoista hienostelua sellaista jorinoida, kun totuus varmaan on se, että hiilijalanjälkeni on ihan keskimääräisen suomalaisen tasolla. Parannettaavaa siis on, varmasti.
Luonto, luonnon kunnioitus ja ekologiset arvot ovat minulle tärkeitä, ne vaikuttavat valintoihin. Etenkin pienen lapsen äitinä pohdin sitä, millaisessa maailmassa lapseni saa myöhemmin kasvaa. Suunnistajana olen liikkunut luonnossa ikäni, osaan arvostaa sen monimuotoisuutta ja haluan vaalia jatkossakin. Teen arjessa hyviä valintoja, mutta kuinka ”vihreä” pitäisi olla, jotta voi alkaa jakaa omia ajatuksiaan blogissa. Tämä on se kysymys.
Tämä ristiriitaisuus on ehkä se asia, jonka vuoksi en ole vielä kirjoittanut yhtäkään suoraa tekstiä ilmastonmuutokseen ja sen torjumiseen liittyen. Koska niinä päivinä kun hyristelen pitkiä automatkoja, astun lentokoneeseen tai haukkaan suupalan paksusta pihvistä, on helppo osoittaa sormella.
Tämä on myös niin iso asia, että minun pienen pulliaisen on vaikea nähdä asioiden taustoja. Mikä tuote on aidosti parempi vaihtoehto? Viime aikoina on esimerkiksi puhuttu siitä, että lehmänmaidon ja kauramaidon hiilijalanjälki on lopulta lähes sama, kun otetaan kaikki tuotantoon liittyvät asiat huomioon. Pienen ihmisen pää on helposti pyörällä. Minkä tiedon valossa jakaa vinkkejään muille, sekin on häilyvää.
Tämän syksyn verran aihe on muhinut enemmän ja vähemmän päässäni; millä kulmalla tätä isoa ja niin monitahoista asiaa voisin nostaa esiin blogissa. Koska onhan se tärkeä, tosi tärkeä. Jokin aika sitten Instagramissa Ilmastoahdistuskin haastoi minut kirjoittamaan aiheesta.
Tulin siihen tulokseen, että jokainen, pienikin, ekologinen teko on suunta kohti oikeaa. Ja juuri niistä pienistä suurista asioista minä voin kirjoittaa.
En ole vegaani ja meillä on auto. Olen tavallinen pulliainen, joka voi jakaa huomioitaan siitä, millaista on muuttaa tapojaan. Mitä minä teen jo nyt ja mitä teen tulevaisuudessa sen eteen, että myös jälkipolville jää vihreä maapallo, täynnä puhdasta ilmaa, vettä ja maata.
Yksi ihminen ei voi tätä maapalloa pelastaa, mutta valinnoillamme on merkitystä. Valtiot, poliitikot, suurvallat ja yritykset vaikuttavat isoihin linjoihin, mutta kyllä yksikin kuluttaja voi vaikuttaa esimerkiksi ostopäätöksellään. Markkinoinnin ekonomina teen kuluttamisen kanssa töitä ja toivon, että tulevaisuudessa voin myös työni kautta vaikuttaa jollain tasolla kulutustottumuksiin.
Ymmärrän, että aihe herättää myös ilmastoahdistusta. Tutkimusten mukaan erityisesti nuorissa, jotka pohtivat tulevaisuuttaan. Haluaisin kuitenkin ratkaisukeskeisenä ihmisenä kääntää tuon sanan napsun verran positiivisemmaksi. Ei tämän asian alle kannataisi ahdistua, vaan mieluummin toimia. Jakaa hyvää, inspiroida, kertoa vinkkejä, ideoita, tsempata tai antaa vaihtoehtoja. Olla myös armollinen ja oppia nauttimaan elämästä ekologisemmin valinnoin. Siksi minäkin tässä kirjoitan.
Aika monen ihmisen elämässä tavoite on elää kestävämmin ja pohtia omia kulutustottumuksiaan. Silti olemme vain ihmisiä, eikä zero waste -ajattelu ihan heti solahda kaikkien käytäntöihin. Ymmärrettävää.
Sen sijaan, että pitäisi heti elää täydellisesti, eikö olisi parempi, että menemme edes pikkuhiljaa oikeaan suuntaan. Ilmastoraportissa tuodaan esille, että nyt vaaditaan isoja muutoksia, mutta kyllä ne isotkin muutokset lähtevät aluksi pienistä teoista, jotka ruokkivat oikeaa suuntaa. Kivet alkaa vyöryä, tavat muuttua ja lopulta omaksumme uusia, parempia rutiineja. Jonain päivänä ehkä ajamme sähköautolla ja meidän kodin katolla töröttää aurinkopaneelit. Kompensoimme lentomme ja hiilinielut yleistyvät.
Kuten sanotaan, ei kukaan rikastu yhdellä pennillä, mutta se on miljoonan alku. Sananlasku pätee mielestäni ilmastonmuutoksen torjumiseenkin.
Ongelmakeskeisen ajattelun sijaan haluan kääntää katseen tekemiseen ja omien tapojeni muuttamiseen, inhimillisesti. Uusien rutiinien luomiseen. Olen päättänyt, että niistä voin täällä kirjoittaa, tavallisena pulliaisena, vaikken malliesimerkki olisikaan.
-Hilla
Tämä Kodin Kuvalehden artikkeli on mainio esimerkki sellaisesta tekstistä, joka vie asiaa eteenpäin.
7 tekoa, joilla on oikeasti merkitystä
10 asiaa, jotka kaikkien on hyvä tietää uudesta ilmastoraportista.
Nämä neljä asiaa kannattaa tietää johtavien tutkijoiden ilmastoraportista.