Tällä viikolla olen…
Tällä viikolla olen ihastellut Kirkkonummen kukkakaupan pihalla kevätkukkia. Ah, alkaa multasormia oikein kutittaa ajatus siitä, että pian voin raivata talviset havunoksat pois ja hankkia tilalle jotain keväisempää ja kauniimpaa. Olemme asuneet tässä kodissa jo puolitoista vuotta, eikä ovessa lue vieläkään meidän nimeä. Siinä on kyllä nimikyltille paikka, joka on odottanut uutta nimeä. Ehkä nyt keväällä hoidan senkin asian kuntoon… 🙂
Tällä viikolla olen kävellyt kevätauringossa toppatakin lämmittäessä miltein liikaa. Seuraavassa hetkessä onkin tuullut kylmästi ja toppatakki on tuntunut edelleen oikealta valinnalta. Olen miettinyt, että milloinkohan toppatakin saa laittaa kesäsäilöön ja kaivaa kaapista jotain kevyempää esille. Hmm…mahtuukohan mikään kevättakki päälleni tämän raskausvatsan kanssa? Ehkä kevätlookkini onkin villapaita ja siihen päälle vain takki auki. Nahkatakin kaivan ainakin pian esille.
Tällä viikolla on keittänyt aamupalaksi kaurapuuroa kauramaitoon. Syönyt sitä aamulla seitsemän aikaan ja katsellut ikkunasta samalla nousevaa aurinkoa. Niin valoisaa! Päällä mustikoita, karpaloita ja punaherukoita ja voinokare – aika kirpeä yhdistelmä, mutta kauramaito pehmittää.
Tällä viikolla olen kuullut, että Oittaan hiihtoladuilla Espoossa on vielä täysi talvi. Tykkilumesta tehty latu on kestänyt hyvin ja siellä pääsee edelleen hiihtämään. Vinkkinä siis, jos joku haluaa vielä suksimaan. Itse päätin, että viime sunnuntain aurinkolenkki Hollolassa sai jäädä hiihtokauden viimeiseksi. Se oli kuin kruunu hyvän hiihtotalven päähän. Varrassuolla maisemat näytti Lapilta ja aurinko kuumotti poskia.
Tällä viikolla olen tehnyt töitä kahvilassa. Kahvilat ovat mulle mieluisia paikkoja työskennellä; erityisesti kauniit ja rauhalliset kahvilat, joissa on tasainen puheensorina tai taustamusiikkia. Pääsen sellaisissa paikoissa usein hyvään flow-tilaan ja siksi valitsen kirjoitustöitä kahvilahetkiin. Tällä viikolla taisin kirjoittaa kolme tuntia tekstejä kahvilan penkillä. Siihen kuuluu usein myös lattehetki, arjen luksusta. Jos vain mahdollista, valitsen sohvapaikan jostain kahvilan reunalta tai ikkunan edestä. Välillä on mukava katsella ympärilleen tai ulkona kulkevia ihmisiä.
Tällä viikolla olen ottanut kuvan tästä valon ja varjon leikistä makuuhuoneen sängyllä.
Tällä viikolla ollaan istuttu sylikkäin päiväkodin jälkeen. Yleensä syömme heti kotiin tullessa ja sitten on vain istuttava sylikkäin, jotta Pikkuässän sylikiintiö tulee täyteen. Sen jälkeen vasta tehdään muuta ja leikitään. Olen huomannut, että ilta rullaa paremmin kun antaa riittävästi huomiota heti päiväkodin jälkeen. On siinä hetkessä lapsen kanssa ja kyselee kuulumisia.
Tällä viikolla olen nähnyt myös näitä helmililjoja kukkakaupan edessä. Luulen, että narsissien sijaan päädyn tänä vuonna helmililjoihin.
Tällä viikolla olen tehnyt metsässä ja poluilla kävelylenkkejä. Alkuviikosta karhea kurkku vaivasi, joten en ole tehnyt mitään sen rankempaa, ettei vaan flunssa pukkaisi kunnolla päälle. Nyt tuntuu jo paremmalta, hyvä niin. Viikonlopuksi on luvattu aurinkoista ja lämmintä keliä – ehkä olisi taas aika Meikojärven lenkille.
Tällä viikolla olen tehnyt myös yhden kävelylenkin niin sanotusti työajalla. Lapsen ollessa päiväkodissa. Miksikö? Siksi, jotta työntekoon syntyisi uusia ideoita, saisi puhdistettua ajatuksia ja pidettyä siitä pääomasta huolta, joka loppujen lopuksi työn tekee. Kirjoitin ajatuksia pidemmin tänne.
Tällä viikolla olen myös pohtinut Pikkuässän kevätvaatteiden päivittämistä ja kevyemmän keväthaalarin hankkimista. Nuo pienet kasvaa niin nopeasti, että vaatteet jäävät nopeasti pieneksi. Viime syksyn ulkoilupuku on jo auttamattomasti liian pieni.
Millaisia ajatuksia tämä viikko on sinussa herättänyt?
-Hilla
Instagramissa: