Ajattelin ensin, että eihän minulla ole imettämisestä paljoakaan sanottavaa, mutta olipa kuitenkin. Imetyksestä minun on toivottu kirjoittavan, joten tässä tekstissä omia kokemuksia ja ajatuksia aiheesta. Ensimmäiseksi sanon kuitenkin sen, että suhtaudun vauvan ja lasten ruokkimiseen hyvin neutraalisti ja kiihkottomasti. Pääasia on, että vauva saa ruokansa, pullosta, rinnasta tai molemmista – perheelleen parhaalla tavalla.

Olen imettänyt molempia meidän lapsia, koska kohdallani se on lähtenyt hyvin käyntiin ja sujunut. Olimme eilen neljän kuukauden neuvolassa, ja vauva jälleen mitattiin ja punnittiin. Vauva on lähes tuplannut 3500 gramman syntymäpainonsa painaen nyt melkein seitsemän kiloa. Minusta äitinä tuntuu mielettömältä ajatella, että ensin kasvatin 9 kuukautta vauvaa sisälläni ja sitten olen maidollani saanut tuplattua hänen painonsa neljässä kuukaudessa. Kaikki nuo vauvan kilot ovat lähtöisin minusta, se siinä kai ihmeellisimmältä tuntuu. Eikä ihme, jos ja kun tämä kahden ihmisen ruokkiminen välillä ryydyttää – keho prosessoi kaiken aikaa ruokaa vielä toiselle.

Oman kokemukseni mukaan yksi tärkeimmistä asioista imetyksessä on itseensä luottaminen. Miksikö? Siksi, että rintamaitoa ei oikein koskaan näe. Vauva imee maidon rinnasta suoraan vatsaansa, enkä minä pysty nähdä kuinka paljon hän söi. On vaan luotettava siihen, että riittävästi. Kasvu ja vauvan tyytyväisyys kertovat imetyksen sujuvuudesta ja maidon riittävyydestä. Esikoisen kohdalla itseensä luottaminen oli vaikeampaa, koska se oli ihan uutta – ehkä siksikin, että monesti äideiltä kysytään: riittääkö maitosi? Se on rehellisesti sanottuna jotenkin outo kysymys vastata. Kyllä kai, kun imetys sujuu.

Tiedän, että joillain imetyksen alku tekee kipeää. Minulla on ystävissäkin heitä, joille imetyksen alku on ollut todella kivulias taival. Minulle imetykseen ei ole liittynyt kipua alun maidon nousun aiheuttamaa lievää särkyä lukuun ottamatta. Omalla kohdallani imetys lähti sujumaan sairaalassa noin pari vuorokautta vauvan syntymän jälkeen. Oikeastaan maito nousi kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun pääsimme kotiin, omaan tuttuun ympäristöön. Ehkä keho siinä vaiheessa rentoutui synnytyksen jälkeen ja imetyksen jälkeiset oksitosiinit pääsivät oikein kunnolla valloilleen.

Vauva syö tällä hetkellä muutaman tunnin välein päivin ja öin – imetys on todella 24/7 hommaa. Yleisimmin vauva syö ehkä 3 tunnin välein – alkuyöstä tulee yleensä pisin unipätkä, joka on parhaimmillaan ollut 5-6 tuntia, mutta tällä hetkellä yölläkin hän syö useammin lähes 3 tunnin välein – onko kenties taustalla tankkausvaihe, niin kutsutut hulinat, maidon tilaaminen, läheisyys, tiedän häntä. Yöllä herättyään vauva kuitenkin nukahtaa hyvin tissin viereen uudelleen unia jatkamaan.

Tällä hetkellä nukun molempien lasten kanssa samassa huoneessa. Isompi omassa sängyssä, pienempi omassaan ilman pinnasängyn laitaa ja minulla on lattialla patja hänen vieressään. Tämä järjestely ihan sen takia, että kaikki saisivat nukkua mahdollisimman hyvin. Näin meillä sujuu nyt parhaiten. Uniasioissa olen omien puheideni kautta halunnut aina kannustaa siihen, että olkoon tyyli mikä tahansa, kunhan perheessä nukutaan niin hyvin kuin kullakin hetkellä mahdollista. Tiedän, että osa ajattelee asiasta eri tavalla.

Olen yöllä imettäessä niin unitokkurassa, että en ole koskaan jaksanut imettää istuen tai varsinkaan kävellä vauvan luo johonkin toiseen huoneeseen. En vain jaksa sellaista yöaikaan. Otan vauvan makuuasennossa viereeni, hän syö ja minä torkun puoliunessa. Imetyksen jälkeen laitan usein tutin vauvan suuhun ja uni jatkuu molemmilla siitä. Aamuyöstä hän jatkaa unia monesti vieressäni ja aamulla heräämme saman peiton alta toisiamme lämmittäen. Yksi vauvavuoden best-juttu!

Imetys kuluttaa ja siksi on syötävä ja juotava säännöllisesti ja riittävästi. Syön aamupalan, lounaan, välipalan, iltaruoan ja iltapalan – joskus kävelylenkin tai liikunnan jälkeen vielä jotain pientä lisää, jos siltä tuntuu. Juomapullo kulkee usein mukana.

En kuitenkaan sanoisi syöväni määräänsä enempää, sillä synnytyksen jälkeiset 9 lisäkiloa kehossani osaltaan takaavat sen, että kehon on helpompi tuottaa rasvaista maitoa. Joku fiksu kaveri tämänkin asian on selkeästi suunnitellut, että raskauden aikana painoa kertyy ja sitä sitten luovutetaan imetyksen aikana vauvalle kohti omaa normaalipainoa. Täällä enemmän aiheesta: Imettävän äidin ruokavalio.

En tiedä miten poikkeavaa tai yleistä on, mutta toisesta rinnastani tulee paremmin maitoa kuin toisesta. Niin oli jo esikoisenkin kohdalla. Tämä mietitytti viimeksi, mutta nyt osaan suhtautua tähänkin asiaan jo coolisti. Olen kuullut, että jotkut äidit imettävät jopa vain yhdellä rinnalla. Minullakin se meni esikoisen kanssa lopulta siihen, että 8 kuukauden iässä hän suosi ”parempaa” rintaa ja viimeiset viikot ennen imetyksen loppumista imetin vain toisella rinnalla.

Maidon pumppaamista minun ei ole tarvinnut koskaan harrastaa, sillä maidon määrä on tuntunut olevan sopiva suhteessa vauvan tarpeeseen. Alussa maito saattoi suihkuta kovalla paineella ja ihan ekat viikot märkänä oli niin paidat kuin sänkykin, mutta aika pian sekin siitä tasaantui.

Pumppaaminen ei muutenkaan ole tuntunut itselleni mitenkään luontevalta. Rintapumput olen kokenut enemmänkin jopa epämiellyttäviksi. Joskus oikein ajattelin, että miksiköhän rintapumput eivät ole vuonna 2019 kehittyneet jo paremmiksi ja mukavammiksi käyttää. Tämä on tietenkin taas vain minun kokemus rintapumppujen epämiellyttävyydestä. Imetyksen alussa pari kertaa tuntui rinnassa alkava rintatulehdus tai liiallinen maidon pakkaantuminen ja silloin pumppasin.

Viimeksi imetys loppui helposti, omasta mielestä luonnollisesti. Maitomääräni tuntui vähenevän huomattavasti vauvan ollessa 8 kuukautta. (kuukautiseni olivat alkaneet, oma painoni oli lähes lähtölukemissa ja tein jo pitkähköjä juoksulenkkejä) Rinnat eivät enää täyttyneet samalla tavalla maidosta kuin aikaisemmin, se oli oma kokemukseni. Tarjosimme silloin hänelle korviketta pullosta, hän tuli sillä huomattavasti tyytyväisemmäksi ja nukkui yönsä paremmin (ja myös minä) joten sitten vain pullo syrjäytti rinnan muutamassa viikossa. Tuntui, että kaikki voitti sillä ratkaisulla.

Koin silloin, että imetyksen loppuminen meni omalla painollaan, silloin kun pitikin. 8-9 kuukauden imetys riitti minulle ja oli vapauttavaakin saada isä syöttämiseen mukaan. Saa nähdä, miten imetys etenee tällä kertaa ja kuinka kauan imetän. En ole tehnyt tälläkään kertaa mitään tavoitteita tai päätöksiä etukäteen asian suhteen – en pyri mihinkään suosituksiin, kuuntelen lähinnä vauvaa ja itseäni. Vauva kertoo kyllä tai omat voimavarani. Jos imetys menee tunnin välein heräilyksi öisin jossain vaiheessa, niin siinä vaiheessa ajattelen myös omia voimavarojani ja jaksamistani ja siirrymme korvikkeeseen, jos niikseen tulee.

Sen aika näyttää, mutta juuri nyt ja tänään nautin siitä, että imetys on minun ja vauvan yhteinen hetki läheisyyttä. Ne tapittavat silmät, jotka katsoo minua syödessä. On myös helppoa, kun rintamaito kulkee kätevästi mukana oikean lämpöisenä ja hygieenisesti pakattuna. Imetyksestä ei tule tiskiä eikä pakkausjätettä, sen tietynlainen vaivattomuus on ihana juttu.

Tällaisilla ajatuksilla toivotan mukavaa viikon jatkoa sinulle. <3

-Hilla

Instagramissa @hillasblog