Hän täytti eilen kuusi kuukautta, toisin sanoen hän on puolivuotias. Puoli vuotta kuulostaa jotenkin enemmältä kuin kuusi kuukautta. Hän on valloittava, iloinen, touhukas, temperamentiltaan siskoa maltillisempi ja suurimmaksi osaksi tyytyväinen ihminen.

Kirjoitin blogiin muistiin isosiskosta kuukausikuulumiset koko vauvavuoden ajan vajaa kolme vuotta sitten. Mutta kuten tiedämme, toinen lapsi ei ehdi saada osakseen ihan samanlaista kohtelua kaikin osin. Ajattelin kuitenkin, että nämä kuuden kuukauden kuulumiset voisivat olla paikallaan. Miten ensimmäinen puolikas vauvavuodesta on mennyt? Miten hän on kasvanut ja kehittynyt? Mitä puolivuotiamme syö ja puuhailee? Miltä kahden lapsen äitiys ja vanhemmuus on tuntunut?

Puolivuotiaan kuulumisia

Ensimmäiset kuusi kuukautta on mennyt sopivaa vauhtia. Toisaalta voisin ihmetellä, että jo nyt! Jos kuitenkin palaan ajatuksissa taaksepäin synnytykseen, heinäkuun alkuun ja kesän lämpöön, niin onhan niistä ajoista jo hetki vierähtänyt.

Ensimmäiset viikot ja kuukaudet vauva nukkui paljon, kasvoi silmissä ja minä palauduin synnytyksestä. Vahvinta vauvakuplaa kesti kolme-neljä kuukautta. Sellaista aikaa, kun vauva on kaikki kaikessa ja ajatukset sekä tekeminen kulminoituvat häneen ja perheeseen.

Raskausviikolla 42 syntynyt vauva oli terhakka ja kovin valmis maailmaan syntyessään. Pään kannattelu kehittyi nopeasti, imu oli voimakasta ja kasvu lähti hyvin kehittymään. Solakka hän on aina ollut ja on edelleen. Neuvolassa pituus kulkee käyrästön ylälaidassa. Meidän ihanuuskäyrästöllä hän on täydellinen.

Neljän kuukauden kohdilla pikkuruinen vauva ei ollutkaan enää niin pikkuruinen. Tuli hymyjä, tuli nauruja, sisko alkoi kiinnostaa todella, lelut houkutteli, ympäristö alkoi olla täynnä kaikkea mielenkiintoista. Viiden kuukauden kohdalla hän oppi kääntymään ja sen jälkeen kehitystä ”isommaksi vauvaksi” on tapahtunut paljon.

Ruokailut monipuolistuu

Rintamaidolla hän on kasvanut ensimmäiset viisi ja puoli kuukautta. Sen jälkeen hän oppi rintamaidon lisäksi juomaan korviketta pullosta silloin tällöin. Hän oppi pullosta juomisen muutamassa viikossa, mikä auttoi kuuden tunnin ajomatkalla joulun viettoon Pietarsaareen, kun autoa ei tarvinnut imetyksen takia pysäyttää niin montaa kertaa. Pääasiallinen ravinto tulee edelleen rintamaidosta, mutta sen lisäksi Danielilla on mahdollisuus osallistua syöttöihin esimerkiksi iltaisin pullosta korviketta antamalla.

Minä nukutan iltaisin isosiskon ja jos vauvalla on samaan aikaan nälkä, on Daniel saanut nauttia rauhallisesta syöttöhetkestä vauvan kanssa. Uskon myös, että pullosta annettu iltamaito on himpun verran vähentänyt yöimetyksiä. Annettuun korvikkeeseen hän ei ole reagoinut mitenkään, muutoin kun tyytyväisyytenä, kuten ruokailun jälkeen muutenkin.

Maistelijasta kohti sormiruokailijaa

Aloitimme maistelut noin 5 kuukauden iässä. Monia makuja olemme kokeilleet, vaikka määrät ovatkin vielä pieniä. Olemme maistaneet soseina ainakin bataatti, porkkanaa, maissia, perunaa, parsakaalia, hedelmistä banaania, päärynää, mangoa, luumua, marjasekoituksia, hedelmäsekoituksia, monia viljoja. Lihaa on mennyt pieniä määriä, keitettyä kananmunaa on kokeiltu sitäkin. En ole pitänyt mitään kirjaa maisteluista, mutta monenlaista makua on ollut jo kielen päällä. Mandariini ja appelsiini laittaneet naaman happamaksi. Omalta lautaselta olen saattanut jotain muussata vauvalle, jos tarjolla on ollut jotain maistettavaksi sopivaa – eilen muun muassa kikherne ja pehmeää couscousta.

Määrällisesti ainut poikkeus on puuro, sen syömistä en sanoisi enää maisteluksi vaan syömiseksi. Tällä hetkellä lämmitän vauvapuuron korvikkeeseen ja mannapuuron tai tavallisen kaurapuuron punaiseen luomumaitoon. Ne ovat hänen herkkuaan. Sanonta ”tykkää kuin hullu puurosta” sopisi tähän paikkaan. Puuroja lusikoidaan annokset aamulla ja illalla. Isosiskonsa ei oikeen ikinä tykästynyt puuroihin, joten tässä taas yksi asia lisää, missä sisarukset ovat erilaisia.

Nukumme kaikki tällä hetkellä parhaiten perhepedissä, joten menemme sillä. Imetän yöllä edelleen kerran tai pari ja minusta on ihanaa, kun saan hoitaa sen puoliunessa.

Imetys on ihana hetki yhdessä. Vaikka muuten kotona on monesti kova meno päällä ja isosiskolla asiaa ja kerrottavaa lähes tauotta, on imetys sellainen vauvan ja minun rauhallinen hetki yhdessä. Se on jollain tavalla niin söpöä, kun vauva pitää rinnasta kiinni kuin hampurilaisesta ja olemuksellaan viestittää, että tämä on mun, tämä on parasta. Syö ahnaasti, kun nälkä on kovimmillaan.

Tiedän, että imetystä ei välttämättä ole enää niin montaa kuukautta jäljellä, joten nautin näistä hetkistä, vaikka samaan aikaan olen iloinen siitä, että Daniel voi osallistua pullon kanssa syöttämiseen. Vaikka maailma olisi kuinka tasa-arvoinen, ei imetys sellaiseksi koskaan muutu. Maisteluiden aloittaminen, puuron syöminen ja korvikkeen antaminen eivät ole vaikuttaneet imetykseen, nyt vaan rintamaitoa ei tarvitse enää ihan niin suuria määriä. Luin nimittäin jostain, että 5 kuukauden kohdalla täysimetetty vauva voi juoda jopa litran rintamaitoa päivässä.

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten tarkkaan pikkusisko isosiskoaan katsoo ja seuraa. Saattaa naurahdella, jos isosisko tekee jotain mielenkiintoista. Ruokapöydässä katse on useimmiten isosiskossa. Tarkkailu ja mallioppiminen on selvästi alkanut. Perheen toiseksi pienimmältä oppii kai parhaat temput.

Kasvua kahden lapsen äidiksi

Äitiys ja vauvan hoito on ollut tuttua toisen lapsen kanssa. Äitiyden kanssa osaa olla rennompi ja luottavaisempi omaan tekemiseen. Osaa odottaa tietynlaisia vaiheita. Eniten uutta ja totuttelemista on ollut siinä, että nyt lapsia on yhden sijaan kaksi. Joissain tilanteissa duunia on kaksi kertaa enemmän. Vauvan päiväuniaika ei enää tarkoita itsestäänselvästi minulle ”omaa aikaa”, koska isosisko ei nuku enää päiväunia. Vauvan ollessa päikkäreillä puuhataan isomman kanssa jotain ihan kahden, jos ei ole päiväkotipäivä. Isosisko käy päiväkodissa 20 tuntia viikossa ja se on ollut hyvä ratkaisu kaikkien kannalta.

Kuten Instagramissa mainistin pari päivää sitten, vuoden 2020 yksi teesini voisi olla ”tavallisen hyvä arki”. Siitä aion nauttia tänä vuonna. Pienet lapset tuovat päiviin paljon iloisia ja ihania hetkiä, elämä on täyttä ja tunnen todella eläväni. Monesti olen tämän puolen vuoden aikana ajatellut, että tässä on meidän perhe. Perhe.

Välillä väsyttää ja se on ihan ok

Totta kai välillä täälläkin äiti ja iskä on väsyneitä ja mietimme yhdessä, että onhan nämä vauvavuodet tähän astisen elämän työntäyteisimpiä. Kun on vastuussa pienestä vauvasta ja touhukkaasta isosiskosta 24/7.

Joskus päivän parhaisiin hetkiin lukeutuu ilta kasin jälkeen sohvalle rojahtaminen, kun lapset on saatu nukkumaan. Joskus tekisi mieli valvoa piiiitkään ja nukkua aamulla myöhään kuin teinit. Mutta kun ei voi. Joskus vaan ei jaksa siivota, kun lelut on levittäytyneet ympäri kotia kerta toisensa jälkeen. Joskus päivän jälkeen kaikesta nostelusta, kantamisesta, hoitamisesta, imetyksestä ja vaipan vaihdosta on ihan fyysisesti väsynyt – tuntee lihaksissaan. Mutta niissä hetkissä ajattelen, että tämä onkin juuri sitä tavallisen hyvää elämää.

Sekin on tavallisen hyvää elämää, kun seisoo sateessa leikkipuiston laidalla. Eri asia on se, onko se aina lempipuuhaani tai aina parasta. 😉

Puolivuotias tutin tiputtelija

Puolivuotias ihanuutemme päästelee monenlaisia ääniä. Punnertaa mahallaan ollessaan yläkroppaa ilmaan. Heiluttaa marakassia, ihmettelee kirjojen kuvia. Tykkää nukkua ulkona vaunuissa. Nukkuu yleensä kahdet päikkärit – aamupäivällä ja iltapäivällä. Sattaa nukahtaa iltaisin iskän syliin. Hänellä ei ole hampaita.

Puolivuotias tiputtelee öisin tuttia, jota minä saan tuupata takaisin suuhun. (ei lempparipuuhaani, hah) Hänellä on usein villavaatteet päällä, jotta kädet ja varpaat pysyy lämpöisinä. Hän on ollut juoksulenkeillä isän mukana vaunuissa jo ainakin yli 100 kilometrin verran.

Hän käy pari kertaa viikossa kylvyssä tai äidin kanssa suihkussa. Viihtyy vessan lattialämmityksen päällä leikkien. Syöttötuoliura on alkanut, vaikka ilman tukea ei osaakaan vielä istua. 6 kuukauden neuvolassa hän oli 70 senttiä pitkä ja painoa 7385 grammaa.

Ei muuta kuin kohti vauvavuoden toista puolikasta. <3 Rakastan sinua.

-Hilla

Instagramissa @hillasblog

Vauvavuosi.