Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että haluan kirjoittaa raskausajan raudanpuutteesta, joka vaikuttaa isolla tavalla hyvinvointiin, terveyteen ja jaksamiseen. Tuntuu, että näin jälkeenpäin asiasta on helpompi kirjoittaa ja pystyn selvemmin nähdä kokonaisuuden sekä sen, millaisia vaikutuksia raudanpuutteen hoidolla on ollut omaan olooni ja jaksamiseen.

Kirjoitan tätä tekstiä bloggaajana omasta näkökulmasta ja miten olen asian kokenut ja millaista hoitoa olen raudanpuutteen kanssa saanut.

Raudanpuute raskausaikana ja raudanpuutteen hoito

Koko toisen raskauden hemoglobiini-arvoni oli matala alusta asti. Kuittasin asian aluksi sillä, kun minulle sanottiin, että matala hemoglobiini kuuluu raskauteen ja kyllähän raskaus väsyttää enemmän ja vähemmän lähes kaikkia. Raskauden ollessa puolessa välissä väsymystasoni alkoi kuitenkin olla jotain sellaista, joka ei mielestäni ollut minulle normaalia tai sellaista, jota olin kokenut ensimmäisessä raskaudessa. Nukahdin sohvalle päiväunille kuin huomaamattani ja aamulla herätessäkin väsytti, vaikka olisi ollut kuinka hyvä yö takana.

Ferritiini-arvon mittaus

Hemoglobiini oli kaiken aikaa hieman yli 100, mikä laitettiin raskauden piikkiin. Olin kuitenkin koko alkuraskauden syönyt rautalisää niin tablettina kuin nestemäisenä valmisteena. Pyysin neuvolasta, että pääsisin mittaamaan rautavarastoni eli ferritiini-arvon, koska hemoglobiini laahasi kaiken aikaa matalana. Ferritiini-arvo mitattiin ja lukema oli 23. Normaalin ferritiinin viitearvo on 30-150, jotkut lääkärit ovat jopa sitä mieltä, että se on 50-150.

Minun ferritiini oli toisen raskauden puolen välin kohdalla 23 eli selkeästi viitearvon alla, mutta arvo laitettiin edelleen raskauden piikkiin. Päätin oman olon ja väsymyksen takia, että alan hoitaa asiaa yksityisellä, maksoi mitä maksoi ja olihan minulla myös sairausvakuutus – ehkä se korvaisi jotain…

Näin jälkeenpäin ajattelen, että monessa kohtaa tuijotettiin vain käsillä ollutta raskautta, eikä sen sijaan taustaani katsottu kokonaisuutena raskautta edeltävään aikaan. Tottakai rautavarastoihin vaikuttaa jo aika ennen raskautta.

Mitä asioita oli raudanpuutteen taustalla

Millainen tausta minulla oli?

• Yksi aiempi raskaus, joka on verottanut rautavarastoa
• Esikoisen haasteellinen synnytys, jossa menetin litran verta
• Esikoisen imetystä 8 kuukautta, jonka aikana äidin rautavarastoja siirtyy rintamaitoon
• Runsaat kuukautiset alkoivat heti 2 kk synnytyksen jälkeen
• Urheilin ja juoksin, mikä kohottaa kuntoa, mutta ei suoranaisesti ainakaan auta rautavarastoja palautumaan
• Keskenmeno, jonka aikana menetin runsaasti verta
• Toinen raskaus (tai siis kolmas jos ja kun keskenmeno lasketaan), jonka aikana väsymys alkoi tuntua siltä, että tämä ei vaan ole normaalia.

Hakeuduin yksityiselle lääkäriasemalle naistentautien ja synnytyksen erikoislääkärille (jonka nimeä en aio julkisesti blogissa kertoa tai jakaa. Asian osaavia lääkäreitä kyllä löytää, jos tarve on), joka heti alkoi perata taustaani kokonaisvaltaisesti, eikä vain katsonut meneillään olevaa raskautta. Hän totesi, että matalahko hemoglobiini ja 23 ferritiini-arvo ovat liian matalat ja olisi sekä äidin että kehittyvän sikiön etu, että arvot saataisiin normaalille tasolle.

Hoitona rautainfuusio

Olin siinä vaiheessa syönyt jo yli puoli vuotta suun kautta otettavia rautavalmisteita, mutta koska rautavarastot palautuvat hyvin hitaasti, ehdotti naistentautien ja synnytyksen erikoislääkäri suonensisäistä infuusiota, jossa nestemäisessä muodossa rautaa tiputettiin suoraan suoneen. Näin rautavarastot ehtisivät täyttyä vielä meneillään olleen raskauden aikana.

Lääkäri kertoi tutkimuksista, joiden mukaan on myös sikiölle edullista, että sikiö saa äidin vatsassa jo omat rautavarastonsa täyteen raskauden aikana ennen syntymää, onhan vauvalla käytössä sama rauta kuin äidillä. Hyvät rautavarastot vaikuttavat äidin jaksamiseen sekä auttavat synnytyksessä. Lääkärin mielestä infuusio kannatti siinä vaiheessa, kun raskautta oli vielä useita viikkoja jäljellä, jolloin myös sikiö/vauva vatsassa ehti hyötyä infuusiosta ja täyttää omat varastonsa.

Pääsin nopealla aikataululla infuusioon, joka toimenpiteenä ei ollut kummoinen. Minulle laitettiin kanyyli käsivarren suoneen, jonne tiputettiin lääkärin määräämä annos nestemäistä rautaa, ei siis verta, kuten joskus luullaan.

Tiputus eli infuusio kesti 15 minuuttia, jonka jälkeen minun piti vielä odottaa tarkkailtavana noin puoli tuntia, sillä ”vaikea allerginen reaktio (anafylaksia) on mahdollinen, mutta se on hyvin harvinainen (arviolta alle 1/50 000 infuusiota). Infusoitu rauta (ferrikarboksimaltoosi) on yleensä hyvin siedetty. Valmiste on ollut Suomessa saatavissa noin 10 vuoden ajan ja infuusioita lienee annettu yli 40 000 kappaletta.” (lähde)

Minulle suoneen tiputetusta raudasta ei tullut minkäänlaisia oireita, vaan pääsin jatkamaan matkaani kotiin ja kaikki on mennyt sen jälkeen hyvin. Jo muutamassa viikossa olo ja väsymys alkoi totisesti helpottaa. Virkeystasoni nousi ja ymmärsin, että kyllä viitearvon alla olleella ferritiiniarvolla (23) oli todellakin vaikutusta asiaan.

Konkreettisia muutoksia raudanpuutteen oireiden kanssa

Konkreettisesti muutos parempaan tarkoitti esimerkiksi sitä, että en nukahtanut vahingossa päiväunille, vaan jos halusin nukkua päiväunet, piti minun mennä sänkyyn, rauhoittua ja hakea hetken unta. Aiemmin nukahdin lähestulkoon pystyyn tai sohvalla istuessa pikkukakkosen aikana. Se oli selkeä, ellei jopa valtava ero. Myös aamuisin aloin kokea erilailla virkeyttä hyvien yöunien jälkeen ja myös tietynlainen sydämentykytys esim. rasituksessa loppui. Syynä ei siis ollut raskaus vaan veriarvot.

Haluan myös tässä tuoda esiin sen, että lamaannuttava väsymys voidaan tietyissä tilanteissa nähdä masennuksen oireena, vaikka käytännössä taustalla olisi puute raudasta. On todellakin katsottava ihmisen tilannetta kokonaisuutena, ei vain oiretta.

Reilu pari kuukautta infuusion jälkeen kävin uudelleen mittaamassa ferritiini-arvoni ja se oli noussut arvoon 150. Eli viitearvon yläreunaan. Voin käsi sydämellä sanoa, että olotilani arvolla 23 ja 150 ovat olleet hyvin erilaiset.

Kuulin myös äitiysfysioterapeutilta synnytyksen jälkeen, että on tehty tutkimuksia siitäkin, että hyvät rauta-arvot auttavat synnytyksestä palautumisessa, kun soluilla ja kudoksilla on mahdollisuus toimia koko kapasiteetissaan korjaustoimissa.

Raudanpuutteesta ja raudanpuutteesta ilman anemiaa puhutaan tällä hetkellä enemmän, ellei jopa paljon ja mielestäni se on hyvä asia. Toisaalta on erittäin huono asia, että tämä on saanut jopa muotisairauden stigman, jossa kaikki laitetaan samalle viivalle ja ajatellaan, että hoitoa vaaditaan ilman syytä.

Se, että itsellä on taustalla verenmenetys synnytyksessä sekä keskenmenossa, kaksi rautavarastoja syönyttä raskautta, pitkähkö imetys sekä runsaat kuukautiset, on omiaan syyksi kaiken taustalle. Siinä yhteydessä en haluaisi kuulla, että asiasta puhutaan muotisairautena. Sana ”muoti” ei mielestäni muutenkaan mahdu käytettäväksi samaan yhteyteen, kun puhutaan ihmisen terveydestä.

Olin valmis maksamaan infuusion

Vakuutusyhtiöltäni sain korvaukset lääkärikuluista, mutta itse rautainfuusion vakuutusyhtiö näki lisäravinnehoitona, vaikka sen teki lääkäri, joka hoiti todellista ongelmaa. Rautainfuusio on siis jollain mittarilla kallis, lähes 300 euroa, mutta omasta hyvinvoinnistani olin sen valmis maksamaan.

Näin jälkeenpäin ajattelen, että äitien ja raskaana olevien naisten kokemus väsymyksestä pitäisi kuulla tarkemmalla korvalla ja tutkia potilaan koko tausta, eikä vain sanoa, että rauskausaikana kuuluu väsyttää ja rauta-arvot tippuvat.

Voi hyvin olla, että olin raudanpuutteinen jo ensimmäisen synnytyksen jälkeen kolme vuotta sitten, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan: nyt tätä asiaa on hoidettu sen tarvitsemalla tavalla.

Halusin nostaa tämän asian esiin, sillä tiedän, että minua seuraa paljon nuoria naisia, raskaana olevia, synnyttäneitä sekä useamman lapsen äitejä. Kuulostelkaa omaa väsymystänne, sen laatua ja käykää ihmeessä mittaamassa ferritiini, jos aihetta on. Useimmilla auttaa rautalisät suun kautta ajan kanssa, mutta oma kokemukseni infuusiosta oli erittäin hyvä.

Rautaisin terveisin tällä erää,

Hilla

Instagramissa @hillasblog.