Viime viikkoina ja päivinä on tapahtunut paljon. Niin paljon, että uutiset, tiedotukset, rajoitukset, arjen muutokset ja kaikki tämä laittaa vähemmästäkin mielen täyteen ajatuksia ja kysymyksiä. On kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia, vasta aika näyttää vastauksia.

Vallitseva tilanne vaikuttaa meihin kaikkiin, eri tavoin. Annan suurta arvoa kaikille heille, jotka tekevät työtä parhaillaan tämän tilanteen hyväksi esimerkiksi terveydenhuollossa ja pyörittävät yhteiskunnan rattaita tänään, lauantainakin. Heidän lisäksi on suuri joukko meitä, joiden arki voi pyöriä nyt kotona perusasioiden äärellä.

Kirjoitin eilen Instassa, että asiantuntijat ja viranomaiset hoitavat tiedottamisen meneillään olevan tilanteen osalta ja uutiset uutisoivat. Minun kanavissa ja täällä blogissa jatkuu se hyvä tavallinen arki – sen mukaan kuin mahdollista. Minulla oli hetken aikaa jopa sellainen olo, että mistä tässä hetkessä voi edes kirjoittaa somessa ja blogissa ilman, että se tuntuisi liian kevyeltä.

Samalla kun tuo ajatus tuli mieleeni, niin ymmärsin, että itseasiassa sekin on erittäin arvokasta, että esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ihmiset jatkavat sitä ”tavallista arkea” rajoitusten mukaan ja puhuvat muustakin kuin siitä, mikä täyttää tällä hetkellä uutisvirran ja lehtien etusivut. Sen vastapainoksi tarvitaan myös naurua, iloa, kepeyttä – arjen jatkuvuutta perusasioiden äärellä.

Ekonomina ja yrittäjänä ajattelen tilannetta myös talouden kannalta sekä monen pienyrittäjän tai muita työllistävän yrittäjän kannalta. Terveys on tottakai korkeimmalla korokkeella tärkeimpänä, mutta olisi tärkeää sekin, että emme täysin halvaannu tässä tilanteessa.

Minulla on kalenterissa tuleville kuukausille sovittuja töitä esimerkiksi blogini ja somen osalta ja olen yritysten kanssa vaihtanut muutamia sähköpostiviestejä, joissa he ovat kertoneet, että työmme asioiden parissa jatkuu, kuten aiemmin on sovittu. Voi olla, että tulevaisuudessa minäkin näen vaikutukset omassa työssäni selkeästi, mutta juuri nyt jatkan töitä kuten sovittu.

Otsikossa mainitsin sanaparin: metsän rauhaa. Olen ilokseni laittanut tänään somea selatessani merkille sellaisen asian, että moni on maininnut sanan metsä tai luonto kirjoituksissaan ja metsäisiä kuvia on näkynyt kuvavirrassa:

”Meidän perhe menee tänään metsään.” ”Menen metsään lenkille maadoittumaan.” ”Luonto rauhoittaa minua tässä tilanteessa.” ”Täällä juodaan päiväkahvit ulkona.” ”Juuri nyt luonto on paras paikka.” ”Lähtisikö mökille metsän keskelle.” ”Kuntosali vaihtui polkujuoksuun.”

Metsä ja luonto ovat tämän tilanteen kannalta hyviä paikkoja, ja sen lisäksi uskon, että ihan yhtä tärkeä asia ihmiselle on luonnon pysyvyys ja rauhoittava vaikutus.

Luonto jos joku rauhoittaa. Isot vakaana seisovat kuusipuut edustavat pysyvyyttä ja turvaa. Purossa veden solina rauhoittaa aistejamme. Lintujen laulu ja luonnon äänet laskevat sykettä ja verenpainetta. Metsässä on tilaa hengittää. Luonnossa olo rauhoittaa tutkitusti. Luonto ja maamme arvokkaat metsät ovat tässä ajassa kuin lintukotomme, monessakin mielessä.

Luonto palauttaa keskittymiskykyämme hälyn keskellä. Luonto jäsentää ajatuksiamme. Luonnossa asiat saa helpommin mittakaavaan. Metsä on kuin läheinen ystävä, jonka kanssa voi jakaa paljon.

Metsä kuvastaa pysyvyyttä: vaikka maailma muuttuu ympärillä monella tapaa, niin lähimetsä on ja pysyy. Tunnemme sen polut.

Puiden huminassa ajatus saa vaeltaa vapaasti ja lopulta tyyntyä vakaammaksi. Luonto ottaa meidät aina vastaan sellaisina kuin olemme. Metsä ei jätä koskaan yksin, vaan se auttaa monella tapaa vaikeimmissakin tilanteissa, kun sille antaa mahdollisuuden.

Kuten psykoterapeutti Maaret Kallio eilen kolumnissaan kirjoitti: ”Mieltä kannattaa ohjata havahtumaan jo olemassa olevaan hyvään. Mieti itsesi, läheistesi ja ennen kaikkea lasten kanssa niitä kaikkia asioita, jotka edelleen jatkuvat tutusti.”

Näin äitinä kahden pienen lapsen kanssa täällä kotona tulee ensimmäisenä mieleen meidän perheen arjen rutiinit sekä metsän ja luonnon rauhoittava voima. Meidän arki ei loppujen lopuksi tässä vallitsevassa tilanteessa kovin paljoa muutu. Täällä blogissa ja Instassa jatkan sillä ajatuksella, että ympärillä on edelleen paljon hyvää, tuttua ja turvallista.

Näillä ajatuksin haluan toivottaa sinulle luottavaista mieltä, toisten huomioon ottamista, rauhallisia ajatuksia, voimia sitä tarvitseville sekä paljon rakkautta ja ihmisyyttä. Olen optimisti ja siksi tiedän, että tämänkin korkean ja synkän vuoren takaa avautuu uusi avarampi maisema. Tästäkin selvitään. <3

Hyvin ajatuksin,

Hilla

Instagramissa @hillasblog