Päädyin erään somekeskustelun kautta lukemaan muutamaa artikkelia ja tutkimusta, joissa käsiteltiin aihetta: miten luokkatausta ja vanhemmilta saatu malli vaikuttaa seuraavan sukupolven opintopolkuun? Aihetta on tutkittu vuosien saatossa ja edelleen samat asiat näkyvät tutkimusten tuloksissa: vanhempien koulutus vaikuttaa lasten valintoihin ja tulevaan opintopolkuun.
Tutkimuksissa aiheena oli siis koulutuksen periytyminen ja periytymättömyys. Se, millaisen mallin on kotoaan saanut, määrittelee herkästi myös seuraavan sukupolven koulutustasoa.
Yksi lukemani aiheeseen liittynyt gradu-tutkimus nojautui Käyhkön (2014) tutkimuksessaan tekemään huomioon, että ihmisen luokkatausta näkyy yliopisto-opiskelijoiden kokemuksissa, etenkin niissä, joissa työläistaustaiset tuntevat olevansa yliopistossa yksin ja omillaan. Heillä on ulkopuolisuuden, vierauden ja vajavaisuuden tunteita sekä kulttuurisen pääoman riittämättömyyttä.
Samaan aikaan koulutuksellista liikkuvuutta tapahtuu Suomessa verrattain paljon: ”Kaikille avoin korkeakoulutus on ollut yksi suomalaisen koulutuspolitiikan kulmakivistä ja onnistumisen aiheista. Yhteiskunnan tarjoamat maksuttomat koulutusmahdollisuudet ovat lisänneet sosiaalista liikkuvuutta, kun vanhempien koulutustaso ei ole määrittänyt lapsen koulutustasoa, ja matalasti koulutettujen vanhempien lapset ovat voineet hakeutua korkeakoulutukseen. Toisaalta ammatillinen koulutus on ollut mahdollista myös akateemisten perheiden lapsille. Koulutuksellista liikkuvuutta on esiintynyt siis molempiin suuntiin.”(Tilastokeskus)
Tämä aihe sai minut pohtimaan asiaa laajemmin ja peilaamaan aihetta omaan elämään. Iso vaikutus pohdinnoille on varmasti sekin, että siipieni suojissa kasvaa kaksi pientä tyttöä, joille haluaisin tietenkin viitoittaa tietä jonkin verran, mutta yhtälailla antaa heille tilaa tehdä omia valintoja. Antaa heille mahdollisuuden rakentaa elämästään itsensä näköistä, kuten minäkin olen saanut tehdä. Silti tiedostan, että minun mallilla, teoilla ja sanoilla on tietenkin iso vaikutus.
Näissä lukemissani tutkimuksissa ja artikkeleissa yhteinen tekijä oli se, että koulutus periytyy. Sen lisäksi tässä elämässä periytyy moni muukin asia niin hyvässä kuin huonossa. Silmien väri geeniperimässä, oman kodin ruokakulttuuri, sosiaaliset taidot erilaisissa tilanteissa, kiinnostuksen kohteet, harrastukset, kehonkieli tai liikunnallinen aktiivisuus. Moneen asiaan vaikuttaa omien vanhempien malli ja se, mitä lapsuudessaan on kokenut. Selittäviä tekijöitä on varmasti laaja kirjo. Syy-seuraussuhteita sitäkin enemmän.
Monesti kuulee sanottavan, että ”meidän lapset ovat saaneet valita harrastuksensa ihan itse.” Tavallaan joo, mutta tavallaan ainahan vanhempi on loppujen lopuksi vaikuttamassa siihen, minkä liikunnallisen lajin pariin lapsi lopulta päätyy.
Meidän perheessä olisi helppo antaa liikunnallisena ”perintönä” ulkoilu, lenkkeily, suunnitus, hiihto, juoksu ja kuvataidekoulu. Jääkiekon, voimistelun ja ratsastuksen osalta olisi astuttava tuntemattomammille vesille. Vaikka lapsi valitsee itse, on vanhempi silti herkästi ohjaamassa.
Myös harrastusten kustannukset ohjaavat varmasti monessa perheessä sitä, minkä pariin lapset päätyvät tai eivät päädy, vaikka kuinka saisivat ihan itse valita. Minun liikunnalliset harrastukseni ovat suurelta osin periytyneet ja mallista opittu vanhemmiltani.
Mitä omaan koulutukselliseen taustaan ja malliin tulee, ovat molemmat vanhempani opettajia ja rehtoreita. Kyllä, korkeakoulusta valmistuneita, mutta hyvin eri alalta kuin minä itse. Päätin lähteä lukion jälkeen lukemaan kauppatieteitä ja voin sanoa, että vaikka vanhempani ovat korkeakoulusta valmistuneita, koin minäkin joskus kauppatieteellisessä ulkopuolisuuden tunnetta tietyissä tilanteissa. Mielenkiintoinen huomio, kun näin jälkeenpäin ajattelen. Niin monista eri taustoista sinnekin tultiin ja ulkopuolisuutta voi tuntea monista eri syistä.
En ole saanut omilta vanhemmiltani kovinkaan montaa neuvoa makrotalouden tai yritysjuridiikan tentteihin lukiessa ja nykyisin markkinointialan yrittäjänä vanhempieni työnkuva on kaukana siitä mitä minä teen. Mutta olen saanut heiltä aina suuren annoksen kannustusta, tukea sekä sallivan ilmapiirin kokeilla, epäonnistua ja onnistua. Siitä olen ikuisesti kiitollinen ja se on asia, jonka haluan omille lapsilleni antaa! Tukea, kannustusta, rohkaisua ja tilaa tehdä omia valintoja. Kokeilla, epäonnistua, harhautua, löytää oma polku ja onnistua!
Kun tutkimuksia ja analyysejä esimerkiksi koulutuksen periytymisestä tehdään, voi selittäviä tekijöitä olla useita. Mikä johtuu mistäkin, mikä on syy-seuraussuhde? Mikä niistä sitten nostetaan eniten esiin? Malli, olosuhteet, ympäristö, yksilön omat kyvyt ja voimavarat, sattuma, salliva ilmapiiri, tuki vai rohkaisu? Maalaistalon pojasta voi tulla länsimetron suunnittelija tai lentokapteeni. Lääkärin tytöstä kultaseppä tai kukkakauppias. Meidän lapsista vaikka tanssijoita tai muusikkoja, vaikken itse osaa tanssia tai laulaa.
Voi hyvin olla, että suurin selittävä tekijä on lapsuudessa saatu malli ja luokkataso (kuten tutkimus kertoi), mutta voi myös olla, että kokonaisuuteen vaikuttaa hyvin monisyiset asiat, joita on vaikea edes mallintaa tutkimuksissa. Luotan kyllä tutkittuun tietoon, mutta on niitä silti ihan tarpeen välillä kyseenalaistaa ja haastaa. Että mikä ihan oikeasti vaikuttaa mihinkin?
Jos jotain haluan lapsilleni antaa (oman mallin ja taustani lisäksi, jotka annan antamattakin), on tila ja salliva ilmapiiri tehdä valintoja ja kokeilla yrityksen sekä erehdyksen kautta. Haluaisin luoda turvallisen ympäristön yrittää, kokeilla ja miettiä, vaikka välillä valinta olisi väärä ja pitäisi palata takaisin lähtöruutuun.
Itsevarmuus omiin valintoihin ja uskallus kokeilla erilaisia asioita ilman epäonnistumisen pelkoa on asia, joka kantaa pitkälle myös niissä tilanteissa, kun kokee hetkellistä ulkopuolisuuden tunnetta tai kulttuurisen pääoman riittämättömyyttä. Itsevarmuutta tehdä omia päätöksiä, vaikka ne olisi kulloisestakin valtavirrasta poikkeavia.
Muistan edelleen, kun pidin ensimmäistä kertaa palaveria kirjanpitäjäni kanssa ja puhuimme yritystoimintani luvuista. Vaikka yritys ja sen toiminta oli tuttua ja omaa, koin silti tilanteessa olevani vierailla vesillä. Kirjanpitäjälle vietäviä kuittikasoja tai muutakaan aiheeseen liittyvää ei minun lapsuudenkodissa ollut. Yrittäjyyden mallia on saanut hakea ja etsiä muualta, vaikka yrittäjähenkistä luonteenlaatua on tietenkin ollut tarjolla yllin kyllin. <3
Omasta taustasta neuvoja olisi saanut helpommin opettajilta, upseereilta ja virkamiehiltä. Vierailta vesiltä on kuitenkin purjehdittu päivä päivältä lähemmäksi kotisatamaa ja aallokot ovat tulleet himpun verran tutummiksi. Minusta nämä on mielenkiintoisia asioita pohdiskella ja peilata myös omien lasten suhteen, millaista taustaa ja mallia olemme heille parhaillaan antamassa. :)
Millaisesta taustasta ja mallista sinä ponnistat? Mitä oppeja tulevaisuuteen haluaisit lapsillesi tai nuoremmalle sukupolvelle antaa?
-Hilla
Vastaa