Reippaan mini-suunnistajan kanssa kangasmetsässä tutustumassa maastoon ja karttaan. Viisi kierrosta ei riittänyt, piti mennä vielä kuudes.
Maisema rantakaislikon takaa.
Yksinkertaisen kaunista.
Juhannussaunan pehmeissä löylyissä.
Heiteltiin kiviä ja ihmeteltiin plumpsahduksia. Siinä riittää katseltavaa.
Aurinko laskemassa taivaanrantaan noin puolen yön aikaan.
Lapsi oli jo nukkumassa ja päätimme kävellä rantaan istumaan iltaa kun kerran fammo oli vielä hereillä ja lupasi olla univahtina mökillä.
Harmaa juhannuspäivän aamu ja muutama lentävä lokki taivaalla.
Sisaruskuva ja hiekkakakkuja.
Elämä on kympissä kun saa paljain jaloin ja tutti suussa heitellä hiekkaa kohti yläilmoja. 😉
Sunnuntaina aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja terassilla oli helteisen lämmin. Söimme lounaan ja joimme päiväkahvit terassilla.
Merenrannat ovat karuja, kivisiä ja kiehtovia.
Aamupalaa ja lastenohjelmia sohvalla. Koska voi.
Kello 00:30. Pesin hampaita ja keittiön pöytä sai punaisen värin viimeisistä auringonsäteistä. Olihan se napattava muistoksi kun muut jo nukkuivat.
+15 astetta ja paksu villapaita. Sitten hymyilyttää.
Juhannus vuosimallia 2018 koettu ja tunnettu. Nähdään taas ensi vuonna!
Miten sun juhannus meni? Millaisissa maisemissa sait katsella keskikesän pisintä päivää?
-Hilla