Edellisviikolla pari bloggaajaa kertoivat mielipiteitään kehopositiivisuudesta tai sen puutteesta – en nosta heitä tässä sen enempää esiin, mutta keskustelu polveili siis kehopositiivisuuden ympärillä ja äityi jopa pienimuotoiseksi sanaharkaksi. Tämä minun teksti ei ole vastine tai jatkoa heidän teksteilleen, mutta tuo keskustelu laittoi minut miettimään viime viikolla hyvinvointia, kehollisuuttamme, ihmiskehon painoa, sen hyväksyntää sekä omaa ajatusmaailmaani asian suhteen näin bloggaajana. Kirjoittelen niitä aatoksia tässä tekstissä auki.
Ensinnäkin. Haluan tässä heti ensimmäiseksi sanoa sen, että blogissani yhtenä kärkenä on hyvä ja onnellinen olo, niin fyysisesti kuin henkisesti. Kun annan smoothie-vinkin tai ohjeen raikkaaseen kesäsalaattiin, en anna sitä missään määrin laihdutusmielessä vaan yksinkertaisesti siksi, että vaikkapa vitamiinipitoinen smoothie maistuu aamupalaleipien kanssa super hyvältä. Siitä tulee hyvä olo!
Toiseksi. Kun annan vinkkiä hyvään porrastreeniin tai kerron käyneeni juoksulenkillä, en taaskaan kirjoita siitä siinä mielessä, että sillä olisi mitään tekemistä painon kanssa. Mun porrastreenejä voi tehdä ihan jokainen painoon katsomatta. Tärkeintä on, että sen jälkeen tulee hyvä ja energinen olo – että treeni edistää hyvinvointia. Porrastreenin ei tarvitse vähentää keneltäkään grammaakaan elopainoa. MUTTA ei sekään väärin ole, jos jonkun housut muuttuu treenin myötä väljemmiksi ja olo kevenee fyysisesti. Myös painonpudotus voi jollain olla tavoitteena, ja sitä tavoitetta treenit tukevat mainiosti. Mahtavaa sekin! Kaiken takana on edelleenkin hyvä olo.

Tuossa parin bloggaajan välisessä väännössä puhuttiin moneen otteeseen kehopositiivisuuden termeistä, ja kuka niitä saa käyttää. Tämä kohta meinasi minulta mennä yli hilseen, sorry vaan. Sillä mun mielestä kukaan ei voi omia mitään sanaa tuolla tavoin käyttöönsä.
Haluan blogini kautta antaa ääneni kehopositiivisuudelle ja vartalopositiivisuudelle – ajatuksella, että kaikki ovat arvokkaita sellaisena kuin ovat. Mutta luulenpa, että sille on keksittävä pian uusi termi, koska tämän toisen bloggaajan mukaan: ”#bodypositive on yleistynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana valtavasti ja aika harva nykyään edes tietää mitä se on alunperin tarkoittanut.” Oi mutsi mutsi. Jonkun mielestä en ehkä edes ”normaalipainoisena” saisi tästä aiheesta kirjoittaa. Koska helppohan sun…
Nähdäkseni myös minä käytän tätä bodypositive-sanaa nyt väärin (jos niin voi ylipäätään edes tehdä), joten korvataanpa se vaikka uudella lausahduksella: arvokas juuri tuollaisena!
Nyt voin jatkaa uudella termillä, ilman että menisi täysin metsään. #arvokasjuurituollaisena

Onni asuu onnellisessa kropassa

Jokainen on arvokas juuri sellaisena kuin on ja jokainen tekee elämässään valintojaan oman hyvinvointinsa mukaan: mikä sitten tuo kenellekin hyvinvointia. Minulle osa hyvinvointia on terveellinen ja monipuolinen ruoka, herkuttelu, liikunta, treeni, oleminen, lepo, uni, aktiivinen elämä sekä tyytyväinen olo omassa kehossani – näiden keskinäinen tasapaino siinä määrin kuin se on mahdollista.
Edellä mainitut asiat antavat hyvää oloa ja siksi tuon niitä asioita blogissani esille. En siksi, että ne olisivat joitain piilotettuja laihdutusvinkkejä, joista pitäisi kenenkään mieltänsä pahoittaa.
Mun mielestä on tärkeää, että tuntee itsensä onnelliseksi ja hyväksi missä tahansa kropassa. Siksi sanat laiha, lihava, laihduttaminen ja lihominen voisi heittää sanoina romukoppaan. Niissä on jotenkin negatiivisesti sävyttynyt kaiku. Laiha ja lihava ovat enemmänkin haukkumasanoja ja siksi jotenkin ihmettelen, miksi hyvinvointimaailmassakin niitä sanoja edelleen niin paljon viljellään. Oikeastaan on vain paino ja sen hallinta sellaisena kuin itselleen parhaaksi näkee.

Jokainen keho on arvokas ja ainutlaatuinen

Jokainen saa olla siinä painossa, jossa itse parhaiten viihtyy, mutta hyvinvointivalmentajana olen myös kuullut useamman kerran niitä tarinoita, joissa ihminen kertoo painon putoamisen jälkeen olonsa ja vointinsa parantuneen niin henkisesti kuin fyysisesti. Ihminen kertoo jälkeenpäin, miten paljon olo oikeasti helpottui, kun ei todellisuudessa viihtynyt aikaisemmassa kropassaan ja paino oli fyysisestikin raskasta kantaa arkisissa askareissa. Ja vasta sitten uskalsi sen kunnolla sanoa ääneen.
Sitä muutostakin saa siis toivoa ja sen eteen saa tehdä töitä, jos kokee, ettei omassa kehossa ole sellaisenaan hyvä olla. Se ei kuitenkaan poista faktaa, etä jokainen keho on arvokas ja ainutlaatuinen. Sitä varten on myös ammattilaisia, jotka osaavat auttaa, jos paino vaivaa. Yhtä lailla joku toinen voi toivoa hieman lisämassaa hentoon kroppaansa, joku toinen kamppailee alipainon kanssa. Myös silloin olo paranee, kun kehon paino muuttuu toiseen suuntaan.
Miten näistä asioista voisikin puhua ilman tunnelatauksia tai turhia somemaailman hashtageja ja aatteita, jotka asettelevat asioita ihan turhaan vastakkain tai paremmuuskorokkeille? Tai ilman ajatusta siitä, että joku toinen käyttää jotain termiä väärässä paikassa tai väärällä tavalla. Tai että mielipiteillä tirvaistaan toista kuonoon, sanomalla, että helppohan sinun laihan valkoisen naisen on huudella kun et tiedä lihavuudesta mitään. Sellainen ei ole missään määrin hyvän maun mukaista keskustelua, ainakaan minun mielestäni.
Jos aidosti halutaan olla kehopositiivisia ja hyväksyviä, niin sitä ei vaan millään tavoin edistä se, että asettaa asioita vastakkain. Sellainen ei loppujen lopuksi johda yhtään mihinkään.

Sen sijaan keskiöön pitäisi laittaa ihmisen onnellisuus ja hyvinvointi, ja tarkastella sitä ja sen muutoksia. Joku voi paremmin isommassa kehossa, joku voi paremmin pienemmässä kehossa. Loppujen lopuksi vain sillä omalla onnellisuudella on väliä! Että viihtyy omassa nahassaan.
Juoksin eilen vähissä vaatteissa, koska helle. Ajattelin ensin, ettei tällaiset kuvat sopisi tähän tekstiin, mutta sitten muutin mieleni. Nehän sopivat.
Rauhaa ja rakkautta sekä pieni määrä mielipidettä. <3
#arvokasjuurituollaisena
-Hilla