Olimme tänään aamupäivän ulkoilemassa Vaattunkikönkään retkeilyalueella, joka kuuluu Napapiirin ulkoilualueisiin. Ihailimme Rovaniemen alkavaa ruskaa ja kävelimme kaikessa rauhassa retkeilyreittiä, jonka varrella oli siltoja ja koskien ylityksiä.
Aamulla vielä satoi vettä, mutta lähtiessämme kävelemään sää kirkastui ja saimme viettää ihanan, syksyisen ulkoilupäivän yhdessä. Puimme kaikille villapaidat päälle, kumisaappaat jalkaan ja vettä pitävää takkia päälle. Reppuun pakkasimme termoskahvit ja pitsan jämät, jotka olimme leiponeet perjantai-iltana. Kaikki maistuu ulkona hyvältä.


Tulimme Rovaniemelle eilisiä suunnistuksen SM-viestejä varten. Daniel juoksi hienon suorituksen siellä ja minunkin piti olla viivalla, mutta perjantaina alkanut (kauhea) flunssa muutti osaltani suunnitelmia. Eipä tuo haitannut kun siskoni asuu täällä, niin olemme saaneet kaikessa rauhassa vain olla ja viettää aikaa yhdessä. Ja kummitäti on tietenkin saanut riittämiin leikittää Pikkuässää.
Tämän hetken taaperon hittileikkejä on muun muassa puhelimeen puhuminen ja sinne kovaäänisesti ”haloo” sanominen. Puhelun jälkeen hän sitten kertoo ja selittää, mitä ja kenen kanssa on puhelua puhunut. Useimmiten puhelimessa on ollut muma, eli mun äiti.

Ruskan maustamia värejä

Jossain vaiheessa tämän päivän retkeä siskoni sanoi, että tänne metsiin pitäisi tulla useammin kävelemään. Nyökyttelin siinä, koska olen asiasta samaa mieltä ja lapsen kanssa on kyllä tullut ulkoiltua menneen vuoden aikana paljon. Joskus melkein tuntuu, että kaikki vapaa-aika kuluu hiekkalaatikon reunalla. Sieltä hiekkalaatikon reunalta kannattaa kyllä laajentaa reviiriä metsiin ja ulkoilualueille. Meillä ainakin lapsen kanssa käveleminen on paras tapa ottaa hänestä energiaa irti. Ulkoilun jälkeen lounas maistuu hyvin ja päiväunille hän nukahtaa hetkessä.
Reilut kaksi tuntia kului raikkaassa ulkoilmassa ja saimme käydä keskenämme mukavia keskusteluja merkityn reitin varrella. Tämä Lapin alkava ruskakin on kauniissa vaiheessa juuri nyt. Lehtipuut erottuvat keltaisina vihreiden havupuiden joukosta. Joissain puissa alkaa jo hieman näkyä punertavaa sävyä.




Tässä Siskot vastaa 12 kysymykseen -postauksessa Vilma-siskoni taisi vastata aika osuvasti, miten yleensä vietämme yhdessä aikaa. Ja tälläkin kertaa meni aikalailla samalla, hyväksi todetulla kaavalla. Näin Vilma tuossa postauksessa vastasi: Tämä on helppo! Laitetaan ruokaa, leivotaan ja urheillaan! Check, check, check. Urheilu tosin on tällä kertaa mun flunssan takia ollut vain kevyttä kävelyä, mutta ulkoilua siis kuitenkin. Mihin sitä tavoistaan pääsee, eikä tarvitsekaan.


Meillä on ollut aivan ihana viikonloppu. Välillä vain sydäntä riipaisee, kun sisko asuu näin ”kaukana”. Suomen rajojen sisäpuolella kuitenkin, mutta on tänne Rovaniemelle niin pitkä matka, ettei tavallista arkea tässä vaiheessa elämää voi jakaa. Sellaisia nämä elämänvaiheet ovat, joskus ollaan lähempänä ja joskus fyysisesti kauempana.
Tärkeintä kuitenkin on, että mulla on tämä ihana sisko, jolle voin aina soittaa ja tiedän hänen aina olevan mun vierellä, vaikka fyysisesti kaukana asuukin. Näiden ruskan maustamien kuvamuistojen kautta pääsen takaisin tämän viikonlopun tunnelmiin rakkaiden tyyppien kanssa.

Meidän vielä alle 2-vuotias jaksoi hienosti kävellä reilut 3 kilometriä. Välillä ihmeteltiin kosken kuohuja ja kuralammikoita.
-Hilla