Kuva: Wilhelm Öhman.
Ehdin jo flunssaisena tottua liikkumattomuuteen tässä viime viikkojen aikana, pakkohan se oli. Tänään kuitenkin aamutreenin jälkeisessä endorfiinihuurussa tunsin taas tauon jälkeen sen mahtavan fiiliksen, joka minua liikuttaa. Vie lenkkipoluille ja saleille vuodesta toiseen.
Liikunnasta saatu hyvä ja positiivinen olo, joka heijastuu moneen muuhunkin asiaan! Kaikkeen.
Olen tästä asiasta jutellut tänne blogiin aikaisemminkin, toistan silti itseäni.
Tuohon TFW-salien treenityyliin kuuluu muutenkin ilo, hauskuus ja toisten kannustaminen, mikä on omiaan lisäämään hyvää fiilistä. Sellaista oloa, että hei, kaikki on mahdollista. Sitä oloa on jopa vaikea selittää, mutta se kait liittyy jollain tavoin siihen, että liikunta on ollut koko elämäni mulle tärkeä juttu, osa identiteettiäkin.
Kyllä kannatti herätä 5:50 herätyskelloon ja painella aamutreeniin, vaikka sillä herätyksen hetkellä ikkunan takana pimeys ei lämpimästi kutsunutkaan. En voi mitenkään luokitella itseäni reippaaksi aamuihmiseksi, vaikka vähän haaveilen olevani, silti aamuliikunta palkitaan kyllä hyvällä ololla koko loppupäiväksi.
Tällä viikolla aion muutenkin palailla liikunnan pariin (rauhallisesti toki) ja loppuviikosta höylään ehdottomasti korttiani Kirkkonummen omalla Into Wellness Clubilla. Juoksulenkille loikkaan ehkä vasta ensi viikolla. Ei tässä mikään hätä ole, sain vaan tuosta aamusta aika hyvät kiksit! 😅
Nyt pitkän päivän jälkeen olen matkalla kohti kotia. Siskoni on tullut meille tänään ja hoitaa loppuviikon meidän Pikkuässää päiväkodin syyslomaillessa. Junat olivat myöhässä, joten tämä mun kotimatka on vähän venähtänyt. No sainpahan hyvin kirjoitettua tämän tekstin sulle. Tiedän, että kotona odottaa myös Danielin tekemä ruoka. Vatsa kurnii jo. Täältä tullaan.
Mitä sun tiistaihin? Miten päivä on sujunut? 😊
-Hilla