Aloitimme kesälomareissun parahiksi juuri sillä hetkellä, kun lämpömittarin elohopea tippui kerralla viisitoista astetta. Vaikea puhua kesästä, kun lapselle piti pukea tuulipuvun alle villapaita ja peitellä korvat pipon alle. Olin varautunut itsekin Suomen kesään villapaidalla, mutta siitä huolimatta omat käsineet ja pipo unohtuivat pakata matkaan mukaan.
No, se siitä säiden surkuttelusta. Emme vaipuneet murheen alhoon, vaikka tukka meinasikin lähteä päästä pohjoistuulen puhaltaessa kylmästi. Uimarenkaan tilalle oli vain keksittävä muuta tekemistä.
Olemme lämmittäneet mökillä saunaa joka ilta ja ottaneet esimakua avantouintiin mökkijärvessämme. Olemme paistaneet nuotiolla lettuja ja tunteneet tulesta hohkanneen lämmön poskissamme. Teimme kävelyretken Timon taipaleen -ulkoilureitille tyhjentääksemme samalla Pikkuässän akkuja.
Olemme pelanneet mökin kaikki lautapelit taaperon keksimillä omilla säännöillä useampaan kertaan. Olemme syöneet hyvin ja menneet Danielin kanssa joka ilta aikaisin nukkumaan lasten kanssa samaan aikaan. Kuunnelleet radiota mökin tuvassa ja katselleet rantavedessä uivia sorsia. Kesämökkieloa kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Olen itse saapunut saimaiselle kesämökille ollessani kolmen viikon ikäinen vauva. Siinä mielessä historia toistaa nyt itseään; tuntuu omituisen hienolta tulla samaan paikkaan oman kolmeviikkoisen vauvan kanssa.
Maailma muuttuu ja sukupolvet vaihtuu, mutta mökkiranta pysyy tutun turvallisena.
Yhtenä aamuna mökkielo kaipasi kuitenkin vaihtelua ja totta puhuen mökin seinät alkoivat tulla liian lähelle nenänpäätä. Lähdimme ajamaan kohti Lappeenrantaa, jonne mökiltä on noin puolen tunnin ajomatka.
Lappeenranta on minulle tuttu kesäkaupunki jo lapsuudesta. Päiväretkeen on kuulunut vuodesta toiseen samoja elementtejä: Saimaan rantaa, torikahviloiden vetyjä ja atomeja, linnoituksen rakennuksia, kaupungilla käpystelyä ja tunnelmallinen Kahvila Majurska.
Kolean kesäpäivän lämminhenkinen kahvila
Majurska on kuin aikamatka menneeseen kauniissa linnoituksen miljöössä Saimaan rannalla. Kahvila on sisustettu vanhoilla huonekaluilla, jotka luovat kodikkaan tunnelman. Kaikki kakut ja leivonnaiset ovat paikan päällä leivottuja, eikä pullien koossa kursailla. Yksi ehdoton lempparini, mitä Lappeenrantaan tulee ja ylipäätään tunnelmallisiin kahviloihin.
Ulkona satoi vettä, mutta me nautimme kahvilan lämmöstä ja herkullisista kahveista. Vauva veteli koko Lappeenrannan reissun sikeitä vaunuissa, kaikki olivat oikein tyytyväisiä. Näitä kesäloman mukavia muistoja.
Otimme tälle kesäreissulle myös yhden hyvän viinipullon mukaan siinä uskossa, että tekisimme joku ilta tapas-lautasen ja nauttisimme siitä viinin kera lasten mentyä nukkumaan. Olemme kuitenkin joka ilta päätyneet Danielin kanssa nauramaan tälle kauniille haaveelle, sillä kahden pienen lapsen kanssa lomailu on ollut siinä määrin vauhdikasta menoa, että viinipullon korkaamisen sijaan uni on tullut iltaisin parissa minuutissa.
Kesäloma sanana on siis hieman harhaanjohtava. Kesä on ollut enemmän syksy ja loma tohinaa, mutta onni on tässä ja nyt. Siitä nautimme ja kaikista kauniista hetkistä, isoista kakkupaloista ja sohvalla päällekkäin vietetyistä tunneista.
Hetkiä, joita muistamme tästä kesästä.
Hilla