Meillä ihmisillä on erilaisia rooleja. On työrooli, kotirooli, äitirooli, kuntoilijarooli, työkaverirooli, ystävärooli – rooli, joka suhteutuu kulloiseenkin tilanteeseen ja muokkaa sitä, miten käyttäydymme ja tilanteissa olemme. Useimmiten eri roolien välinen vaihtelu tapahtuu ihan huomaamattaan, automaattisesti. Esimerkiksi työrooli vaihtuu lennosta äitirooliin kotimatkalla.
Toisinaan voi olla myös kuvitelmia omasta ihanne-elämä roolista: ”haluaisin olla boheemi elämästä nautiskelija” tai ”haluaisin olla minimalistisesti pukeutuva business-nainen, joka harrastaa kulttuuria.”
Miksi olen tätä asiaa pohtinut? Ihan siitä syystä, että olen ollut viimeiset kolme kuukautta äitiyslomalla ja huomannut, kuinka vahvana tällä hetkellä äitirooli elämässäni on. Ei siksi, että olisin päättänyt, että nyt muuten olen tosi tosi äiti ja vain äiti. Vaan ihan luonnollisesti siksi, että äitinä oleminen tuntuu täyttävän tällä hetkellä suurimman osan elämääni. Eikä vain tunnu, vaan se täyttää.
Ymmärrän, että tällaisissa tilanteissa tulee niitä vastareaktioita. ”Minä muuten haluan olla muutakin kuin äiti.” Tai tarve sanoa, että minä muuten olen muutakin kuin äiti.
Loppujen lopuksi aika harva meistä mahtuu mihinkään valmiiseen muottiin. En minäkään mahdu tai edes halua mahtua. On ihanaa olla äitiroolissa tai survottuna siihen ”äitimuottiin”, mutta itse ajattelen kuitenkin niin, että äitinä olemista on ihan yhtä monenlaista kuin on äitejäkin.
Ihmisellä on luontainen tarve lokeroida ja halu määritellä. Esimerkiksi äitiys on vahva määritelmä, mutta tarkoittaa toisaalta vain sitä, että naisesta tulee äiti lapselle. Lopun määrittelee kukin äiti itse.
Jokainen meistä on niin iso ja monipuolinen kokonaisuus, että miksi edes pitäisi paketoida jonkinlaiseksi?
Vaikka roolien, muottien ja määritelmien välillä hypitään, niin se oma minuus ja sisin kuitenkin pysyy. Se oma peruskallio.
En haluaisi olla liian vahvasti äidiksi lokeroitu vain siksi, että se on nyt suuri osa elämääni. Eletty elämä ja se syvin minuus vaikuttaa koko ajan siellä pinnan alla, vaikka nyt olenkin vahvasti äiti – ja tarkennan: saan olla. Tämä on ihanaa ja tärkeintä juuri nyt.
Olen kuitenkin edelleen se Hilla, joka tykkää tehdä asioita, nauttii oman kodin tunnelmasta ja laittamisesta, kirjoittaa mielellään, tykkää tehdä töitä ja kiinnostavia duuneja, täyttää innoissaan kalenteria ja toisaalta on ihaninta vain olla, rakastaa saunan löylyjä, hikitreeniä, juoksua metsäpoluilla, ystävien kanssa nauramista, pohdiskelua, kiinnostavia kohtaamisia ja omaa perhettä.
Olen edelleen se nainen, joka unelmoi rohkeasti ja on välillä äkkipikainen jotain päättäessään, koska asioidenhan pitää alkaa tapahtua. Olen toisaalta turvallisuushakuinen, herkkä ja arvostan pysyvyyttä, mutta silti rajoja on kiva rikkoa ja astua joskus mukavuusalueen ulkopuolelle. Minulla on oma luonne ja tietty temperamentti.
Kaikista rooleista huolimatta on aika ihanaa ymmärtää se, että minussa ja meissä on paljon asioita, jotka pysyvät tilanteista, ajasta, rooleista ja muoteista huolimatta. Vielä kun osaa hyväksyä ja arvostaa niitä omia ominaisuuksiaan ja iloita niistä, on päästy jo hyvinkin pitkälle. Itseasiassa juuri ne asiat ja piirteet tekevät meistä uniikkeja.
Minusta minut ja sinusta sinut. Meistä kaikista kiinnostavia.
Juuri nyt olen vahvasti äitiroolissa, mutta kaiken takana on kuitenkin se sama tuttu Hilla.
Näiden ajatusten siivittämänä toivotan sinulle mukavaa ja sinun näköistä päivää! 🌻
-Hilla