Minulla on ollut tänään pohdiskeleva päivä liittyen vallitsevaan korona-tilanteeseen Suomessa ja koko maailmassa. En tullut blogiin kirjoittamaan siitä, mutta sen vaikutuksista omaan mieleeni ja hyvinvointiini. Mitä olen pohtinut ja mihin ajatuksiin olen pohdinnoissani päätynyt?
On sanomattakin selvää, etteivät ajatukset tällaisessa tilanteessa ole kaikista kirkkaimmat ja tasapainoisimmat, vaikka optimistisena jokainen yrittääkin pysyä.
Miten seuraan uutisia päivän mittaan?
Tämän päiväiset pohdintani lähtivät pienestä testistä, joka ei ollutkaan ihan vähäpätöinen – vaan itseasiassa hyvin merkityksellinen ainakin omalla kohdallani.
Huomioni liittyvät siihen, miten seuraan uutisia päivän mittaan vai jätänkö niiden seuraamisen tietoisesti pois päivästäni. Omalla kohdallani valinnalla on huomattavan suuri vaikutus siihen, mitä saan aikaan ja millainen olo sisimmässäni on.
Tottakai on pysyttävä jollain tasolla uutisissa ajan tasalla – ei päätään voi pensaaseen täysin työntää. Mutta kysymys on siitä, millaisina annoksina uutisia kuluttaa.
Pari havainnollistavaa esimerkkiä
Esimerkki 1: Uutisten seuraaminen valtaa koko päivän. –> Aamulla ensimmäisenä aamukahvin ääressä lataan Ylen, Hesarin ja Iltalehden uusimmat uutiset. Miten maailma makaa? Mitä Suomessa? Mitä maailmalla? Päivän aikana päivittän uutisia muutaman kerran ja sen lisäksi luen vielä muutaman spekulatiivisen tutkijan tekemän artikkelin eri epämääräisistä skenaarioista. Illalla lasten mentyä nukkumaan katson vielä iltauutiset televisiosta ja keskusteluohjelman aiheesta sen jälkeen. Olo päivän jälkeen: turta.
Esimerkki 2: Uutisten seuraaminen on pienessä roolissa päivän aikana. –> Syön aamupalan rauhassa ilman yhtäkään uutista, keskityn hyviin asioihin elämässä. Lähden lasten kanssa ulkoilemaan, elän hetkessä ja nautin auringosta. Iltapäivällä päiväuniaikaan selaan yhden valikoidun median, valitsen Ylen. Tsekkaan tiiviissä aikaikkunassa tärkeimmät infot, se riittää. En klikkaa yhtään tutkijan epämääräistä skenaariota tai mallinnusta auki. Miksi? Koska minun pienet aivot eivät pysty nyt sitä käsittelemään. En myöskään pysty vaikuttamaan siihen, otetaanko esimerkiksi Suomessa mallia Singaporen onnistuneista toimista, vaikka kuinka niin toivoisin. Käyn iltapäivällä hölkkälenkillä. Illalla luen kirjaa tai kirjoitan blogia, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Olo päivän jälkeen: huomattavasti tasapainoisempi ja toimintakykyisempi.
Miksi kirjoitan tästä omasta kokemuksestani? Eikö sivistyneen ihmisen toimintaan kuulu se, että ihminen seuraa uutisia ja pysyy ajan tasalla maailman tilasta? Normaaliosoissa kyllä, poikkeustilassa ei ehkä.
Saako päivä molli- vai duurisoinnun?
Sillä on älyttömän iso ero mielen ja hyvinvoinnin kannalta, millaisen soinnun koko päivä saa. Sävyttääkö päivää mollisointu uutisten kautta, vaiko duurisointu oman elämän hetkistä. Onko olo optimistisesti tulevaisuuteen luottava vai uutisten turruttama ja väsynyt?
Mieliala vaikuttaa vahvasti ihmisen toimintakykyyn ja sitä kautta esimerkiksi siihen, millainen äiti olen lapsilleni tässä hetkessä. Pystynkö tuottamaan jotain hyvää tänne blogiin, vai onko mieleni täysi tabula rasa, kun haluaisin tuottaa jotain luovuutta vaativaa.
Kävin eilen hiekkalaatikon reunalla itseni kanssa pienimuotoisen kriisipalaverin. Sitä voi ehkä sellaiseksi kuvailla. Olin ulkona kevätauringossa lapsen kanssa ja samalla yritin jäsennellä ajatuksiani.
Mitä tästä kaikesta ajattelen? Miten minun kannattaisi toimia, jotta toimintani tukisi optimaalisella tavalla mieleni ja toimintakykyni säilymistä näin erikoisessa tilanteessa. Olemme jo mieheni kanssa aikaisemmin jutelleet, millaisilla tavoilla tämä kriisi voi meidän perheeseen vaikuttaa.
Jatkoin tuota pohdintaa itseni kanssa hiekkalaatikon reunalla ja vastasin mielessäni muutamaan kysymykseen.
Vastasin itselleni muutamaan tärkeään kysymykseen
Mitkä ovat minun tärkeimmät tehtäväni tänä keväänä ja tulevana kesänä?
- Tärkein tehtäväni tässä hetkessä on toimia lapsilleni turvallisena äitinä ja tarjota heille säännöllinen päivärytmi.
- Toiseksi tärkein tehtäväni on vaalia omaa hyvinvointiani ja pysyä tiiminä aviomieheni Danielin kanssa.
- Kolmanneksi tärkein tehtäväni on koittaa kaiken tämän keskellä pitää kiinni yritystoiminnastani bloggaajana ja sometyöläisenä, vaikka aikaa siihen onkin nyt vähemmän.
Miten ylläpidän näitä tärkeimpiä tehtäviäni?
Ylläpidän näitä tärkeimpiä tehtäviäni sillä, että pidän itseni toimintakykyisenä ja otan aikaa myös itselleni. Vaalin voimavarojani – niin henkisiä ja fyysisiä – jotta voin olla hyvä äiti lapsilleni ja kirjoittaa esimerkiksi tätä blogia. Pidän kiinni lasten kanssa päivärytmistä, koska se on tämän kaiken keskellä arjen selkäranka, vaikka se jonain päivinä työläältä tuntuukin.
Mikä ei tue tai lisää oman mieleni hyvinvointia ja toimintakykyni yllä pysymistä?
Vastaus on uutiset. Tällä hetkellä uutiset ovat täynnä epävarmuutta, epämääräisiä skenaarioita tulevaisuudesta, laskennallisia mallinnuksia epidemian etenemisestä jossain ajan ikkunassa. Mikä kaikkea tätä yhdistää? Tietämättömyys. Kukaan ei varmaksi tiedä nyt yhtään mitään.
Samaan aikaan tavallinen ihminen on rajattu kotiinsa, ilman vaikutusvaltaa meneillään oleviin asioihin. Meidän pitää vain odottaa. Tilannehan on hyvin absurdi. Vaikka haluaisi toimia, niin ei voi. Iltalehden uutisvahdin päivittäminen ei tuo lyhyessä aikaikkunassa mitään uutta. On vain luotettava, että päättäjät, asiantuntijat, tutkijat, hallitus – he, kenellä on vaikutusvaltaa asioihin – tekevät oikeita asioita ja liikkeitä. Sen luottamuksen voin tässä kohtaa antaa heille ja vähentää uutisten seurantaa huomattavasti.
Arvokas teko oman mielen hyvinvoinnille
Mitä tällä asialla haluan sanoa? Haluan sanoa sitä, että tässä ajassa ei mielestäni ole sivistymättömän ihmisen merkki se, että jättää uutisten seurannan vähemmälle. Se voi olla arvokas teko, ettei vello ja piehtaroi uutisvirrassa liikaa. Se voi olla hyvä valinta oman mielen hyvinvoinnille ja sitä kautta toimintakyvyn säilyttämiselle arjen tärkeimmissä asioissa, kuten vaikkapa: äitiys, vanhemmuus, työ, kodin viihtyvyys, oma hyvinvointi, fyysinen aktiivisuus.
Uutissivujen kirjoittavat osaavat kyllä tässä ajassa mällätä otsikoinnilla ja ottaa jokaisen klikin itselleen, jos niin haluavat. Sinä voit päättää, mitä klikkaat auki silmiesi eteen ja mielen sopukoihisi. Rajaaminen on taito.
Minä valitsen sen, että seuraan uutisia vähemmän ja rajatummin. Elän sen sijaan enemmän hetkessä, jossa tällä hetkellä voin ja johon minulla on mahdollisuuksia vaikuttaa. Minä pystyn tällä hetkellä vaikuttamaan kotini seinien sisällä ja vähän täällä blogissa ja somessa. Niihin asioihin minun kannattaa nyt mieleni kanavoida.
Rakkautta ja optimistisia ajatuksia kaikille toivottaen,
Hilla