Tänään kävimme suunnistamassa Helsingin keskustan urbaanissa kaupunkiympäristössä. Helsinki City O –tapahtuma järjestettiin siis tänään, ja olimme äitini ja toisen pikkusiskoni kanssa ilmoittautuneet 10 kilometrin matkalle.
Kaupunkisuunnistus Helsingin ytimessä on harvinaista herkkua, joten en epäillyt hetkeäkään, kun järjestäjät haastoivat minut mukaan osallistumaan.
Aamulla herätessä kun kuulin sateen ropisevan räystäslautaan, niin kieltämättä hetken harmitti. Eilen oli niin kaunis aurinkoinen sää, etten olisi laittanut pahakseni, vaikka tälle päivällekin olisi suotu samanlaista säätä. Eipä asian kanssa nenä kauaa tuhissut, aamupuurot lusikoiden suuhun, treenikamat niskaan ja yhdeksän jälkeen ovesta ulos ja Kaisaniemeä kohti. Junalla, sekin on aika hauska yksityiskohta. Harvemmin tulee kisoihin mentyä julkisilla 9 minuutin matkaa.
Kaisaniemeen saavuttua meno oli jo hyvässä mallissa. Kävimme muuttamassa emit-leimasimeni numeron infossa, haimme numerolappumme ja sitten olikin jo aika mennä riisumaan lämmittelyvaatteet ja viedä varusteet varustesäilytykseen. Taskuun kompassi, sitä ei tosin tällä kertaa tullut käytettyä.
Varttia vaille kymmenen suuntasimme nollaleimauksen (lähtöleimauksen) kautta lähtöalueelle, missä eri lähtöryhmät oli jaettu omiin karsinoihin. Me olimme ilmoittautuneet naisten 10 kilometrille, joten menimme sen ryhmän lähtöviivalle.
Hieman ennen tasan kymppiä järjestäjät jakoivat meille kartat, jotka olivat tällä kertaa aika isot lakanat A2-kokoa. Kisa suunnistettiin rogaine-tyyliin, eli kartassa ei ollut valmista rataa, vaan sen sijaan kartta oli täynnä rasteja ja järjestys tuli päättää itse. Sanottakoon, että jouduimme aluksi jonkin aikaa pohtimaan missä järjestyksessä rastit olisi fiksuinta hakea. Ja näin jälkeenpäin todettakoon, ettei me ihan fiksuinta ratkaisua osattu järjestää. Jonkun verran tuli siis tehtyä turhaa siksakkia ja yksi rasti jäi kokonaan hakematta, koska huomasimme sen jääneen kartan reunaan ja siinä kohtaa 10 minuutin sakko oli parempi vaihtoehto, kuin rastille meneminen.
15 kilometrin miesten voittaja oli tehnyt erinomaisen reitin ja hakenut rastit aikalailla optimaalisessa järjestyksessä. Jotkut ne osaa. Pitäisi kai enemmän kiertää rogaine-kisoja, niin kehittyisi varmaan tuokin taitoa. Syynä saattoi olla myös 3 äänekästä naista, jotka kaikki yritimme vuorotellen selittää omaa parasta ratkaisuamme. hehe. Hauskaa meillä ainakin oli!
Pääsimme lopulta maaliin ja kepsin mukaan matkaa kertyi lähes 16 kilometriä. Aikaa kului tunti ja 50 minuuttia ja siihen päälle rapsahti vielä 10 minuuttia sakkoa yhdestä hakematta jääneestä rastista. Tuli siis tehtyä hyvä sunnuntaipitkis, pidettyä hauskaa ja ulkoiltua. Eiköhän tapahtuma järjestetä ensi vuonna uudestaan, joten silloin mukaan taas.
Tunnelma oli mukava ja rasteja sai hakea hauskoista paikoista. Tulihan Helsinki jälleen vähän enemmän taas tutuksi. Aika paljon sitä on paikkoja, missä ei vielä ole koskaan käynyt. Eikä Helsinki pelkkää kerrostaloa ole, aika paljon talojen väleihin jää pieniä puistoja ja kallioalueita.
Loppuun haluan vielä kiittää järjestäjiä, hyvin järjestetty tapahtuma! Ja mahtavaa, että Helsingin keskustasta on jaksettu kartoittaa noin hieno kartta. On siinäkin ollut hommaa, mutta näin siitäkin pääsevät monet nauttimaan.
Nyt vähän sohvalla köllöttelyä ennen nukkumaan menoa. Huomenna sitten taas uusi viikko ja uudet kujeet. 🙂
-Hilla