Heissan pitkästä aikaa. Tällä hetkellä elämässä on sellaisia ajatuksia vieviä juttuja meneillään, ettei aina meinaa pysyä itsekään muutoksessa mukana. Blogi on viime aikoina jäänyt taka-alalle, vaikka kuinka usein mieleen tuleekin asioita, joista tekisi mieli kirjoittaa ja pitää tämä blogi muutenkin aktiivisena ja päivittyvänä. Sellaisena, että lukijankin olisi mukava tulla tänne vierailemaan ja lukemaan uusia juttuja. Mutta kun aina ei vain jaksa, ja sekin on annettava välillä itselleen anteeksi. 🙂
Toisinaan on niitä hetkiä elämässä, kun miettii kaikkea isompaa. Olen myös viime aikoina useaan kertaan toistellut itselleni, että yhden ajan loppu on toisen ajan alku. Niin se vaan menee. Välillä muutostilanteissa iskee ahdistus, mutta pitäisi vaan muistaa se, että tilalle tulee aina jotain uutta. Ja sehän on oikeastaan tämä elämän suola. Välillä muutoksia tehdään omasta halusta, joskus pakottavasta syystä. Molemmat ovat kuitenkin yhtä hyviä sysäyksiä sille, että jokin liikahtaa eteenpäin ja kokee elämässään taas jotain uutta. Erilaista ja virkistävää. Ja sanottakoon, että meillä menee Danielin kanssa paremmin kuin hyvin ja oma elämä sisältää ihania asioita. Harmaita hiuksia viime aikoina on aiheitunut lähinnä työelämän rintamalta.
Tulen varmaankin avaamaan näitä aatoksia myöhemmin enemmän. Tällä erää vain totean, että nyt aion nauttia joka hetki tästä ihanasta alkukesän unelmasta ja olla murehtimatta enempää. Asioilla on tapana järjestyä. Ja kesäloma alkaa heinäkuussa. Eli ihan pian siis. Mutta sitä en silti aio vielä odottaa, vaan nautiskelen näistä kauniita alkukesän päivistä ihan täysillä.
Asiasta toiseen. En ole harrastanut aamulenkkeilyä piiiitkiin aikoihin, mutta eilen illalla päätin laittaa kellon herättämään puoli seitsemäksi. Ja kyllä kannatti. Sidoin lenkkarin nauhat kiinni tänään aamulla kello seitsemän ja astelin ovesta ulos raikkaaseen aamuun. Linnut lauloivat, yön jälkeen aamu oli täynnä hyvää fiilistä ja viikko alkoi parhaalla mahdollisella tavalla. Pysähdyin lenkin aikana hieman venyttelemää ja pohdin mielessäni, että aamulenkkejä pitäisi tehdä useammin. Miksi aina ihminen unohtaa niiden parhaat puolet? Varmaan siksi, että herääminen on muka niin rankkaa.
Katselen tässä parhaillaan sohvalta terassillemme, missä odottaa tyhjät ruukut multaa ja kukkasia täytteekseen. Joku ilta voisin ajaa töiden jälkeen Plantageniin ja ostaa kesäkukkia terassiamme koristamaan. Jospa toteuttaisin asian jo tällä viikolla. Tämä on ensimmäinen kesä omassa kodissa ja samalla myös ensimmäinen kesä kun minulla on ihan oikeasti tilaa istuttaa hieman kukkia. 🙂 Ihanaa.
Viikonloppu vierähti työreissussa Tallinnassa, mistä myös tuo yllä oleva kuva. Siellä on monia ihania kahviloita, joissa on mukava istuskella ja katsella kaupungin vilinää.
Tällaisia kuulumisia tähän maanantaihin. Tehdään tästäkin viikosta taas positiivinen ja uskotaan niihin omiin kykyihin ja asioihin! Asioilla on tapana järjestyä. Ja minä aion taas blogata enemmän! <3
-Hilla