Ajatuksia tulevasta synnytyksestä – millaisia mietteitä minulla on ja mitä ajattelen tulevasta synnytyksestä? Pelottaako minua tuleva synnytys? Nämä ovat kysymyksiä, joita minulta ovat monet kaverit, ystävät ja perheenjäsenet kyselleet tässä viime viikkojen aikana. Ajattelin kirjoitella aiheesta nyt jotain tänne blogiinkin, koska asia selvästi kiinnostaa. Ja yleensä asioiden jakamisesta aina joku löytää myös vertaistukea – tulevat synnyttäjät tai nuoret naiset muutenkin. Jälkikäteen voi itsestäkin olla hauska lukea tällaisia tekstejä. Että mitä sitä pään sisällä silloin liikkuikaan – ennen synnytystä..
Päällimmäisenä ajatuksena ja fiiliksenä synnytykseen liittyen mulla on rauhallisuus ja luottamus. Otan asiat niin kuin ne eteen tulevat. Synnytys on siinä mielessä ihmeellinen asia, että siitä on mahdotonta suunnitella etukäteen, eikä sen ajankohtaan ja kulkuun voi paljoakaan itse vaikuttaa. Toki omaa oloa voi monin tavoin helpottaa, käyttää hyväksi lääkkeettömiä kivunlievityksiä kotona, pysyä rentona ja pitää mieli positiivisena. Mutta muu meneekin sitten omalla painollaan ja parasta on edetä sen mukaan omaa kroppaa ja sen viestejä kuunnellen.
Synnytysvalmennuksessakin meitä prepattiin siihen, että omaan kehoon kannattaa luottaa, se kyllä tietää, mitä on tekemässä ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja tietenkin kätilöt ovat kaiken aikaa matkassa mukana, seuraavat tilannetta, tsemppaavat ja neuvovat mitä kannattaa missäkin tilanteessa tehdä. Ei siis tarvitse osata synnyttää etukäteen, se olisi hieman liikaa vaadittu. heh. 😉
Nyky-yhteiskunnassa montaa asiaa pystymme itse kontrolloimaan ja moneen asiaan vaikuttamaan. Mutta synnytys on yksi niistä asioista, joita ei voi etukäteen käsikirjoittaa. Uskonkin, että se on suurin syy siihen, miksi montaa naista synnytys myös pelottaa. Synnytyskokemuksiakin on yhtä monta kuin on synnyttäjää ja kumma kyllä, yleensä niitä traumaattisia kertomuksia myös jaetaan enemmän tai ne jäävät ainakin muistiin aivosopukoihin. Ne sitten saattavat jäädä mieleen pyörimään, entä jos minunkin kohdalla asiat menevät niin?
Myös kipukynnys ja kivun kokeminen ovat todella henkilökohtaisia kokemuksia – kukaan ei voi toisen puolesta arvioida, että miten paljon toinen kokee kipua tai miten uskoo sen kanssa selviävän. Toiset synnyttävät luomuna ilman lääkkeellisiä kivunlievitystä ja toiset ottavat kaiken ilokaasusta epiduraaliin – mitä vain on saatavilla. Ja molemmat ovat ihan yhtä oikeita ja sallittuja. Pitää mennä omien tunteiden mukaan. Kivun määrää ei onneksi yksin tarvitse sairaalassa pohtia, vaan siihenkin osaavat kätilöt ottaa kantaa. Näin ainakin itse toivon.
Positiivinen synnytyskokemus
Ihailen tarinoita (joita olen omassa ystäväpiirissäkin saanut tässä lähiaikoina kuulla) että kaikki meni luonnollisesti, synnytys eteni nopeasti ja hommasta selvittiin hienosti ilman sen suurempia mullistuksia. Sellaista synnytystä toki itselleenkin toivoisi – kukapa ei – mutta sellaista vaan ei voi etukäteen tilata. Voi sieltä lottokoneesta tulla aivan jotain muutakin. Sitten mennään sen mukaan.
Huomaatte varmaan, että mulla on aika hyvä luotto kätilöihin, jotka hoitavat synnytyksiä ammatikseen. Suomessa hoito on loistavaa, lapsia syntyy terveenä jatkuvasti, samoin me äidit selviämme kaikesta. Olemmehan rautaisia naisia. Jos jotain ongelmia ilmenee, siihen saa apua. Kipua en pelkää ja uskon kehoni tekevän kaikkensa, että vauva saadaan maailmaan kunnossa. Se on luonnollisesti isoin toiveeni, että kaikki menisi hyvin ja lopputulos olisi terve vauva. 🙂
Ja jotten ihan liian coolilta, rauhalliselta ja seesteiseltä kuulostaisi, niin olen minä herännyt muutamana yönä uniin tulevasta synnytyksestä ja toki sitä valvottuina aamuyön tunteina on tässä viime viikkoina ehtinyt kaikenlaista miettiä. Kukapa ei neljännen vessakäynnin jälkeen aamuneljältä, kun vauva myllää mahassa ja hyvää asentoa ei enää löydä sängyssä, hieman pyörittelisi tulevaa synnytystä mielessään. 😀 Uskon, että sekin on aika luonnollista. Raskaushormonit tekevät tepposia, mutta niin ne urheilijatkin tekevät mielikuvaharjoituksia ennen urheilusuoritusta. Siihen mielikuvaharjoitteluun kai perustuu, että viimeisillä viikoilla myös synnytys pyörii yhä enemmän odottavan äidin pääkopassa.
Niin ja se piti sanomani, että olen muutaman kerran sortunut katsomaan YouTubista jonkun synnytysvideon tai googlaamaan jotain synnytykseen liittyen, päätyen Vauva.fi -sivuston karmeimpiin pelottelutarinoihin. Vinkki, ei kannata. Nyt olen onneksi osannut pysyä niistä paikoista poissa, ja sen sijaan olen lukenut fiksua kirjallisuutta kirjastosta, tutustunut Neuvolasta saatuihin linkkeihin ja videoihin ja hakenut tietoa niin sanotusti fiksuista ja positiivisista lähteistä. Suosittelen tätä taktiikkaa muillekin – pätee muihinkin asioihin elämässä. 🙂
Mutta täällä on siis aika positiiviset, joskin odottavat fiilikset synnytykseen liittyen. Eiköhän tämä minun urheiluun tottunut kroppa siitäkin maratonista selviä, ruhjeilla tai ilman. On niitä ruhjeita suunnistusmetsissäkin tullut ;). Aikaa on ollut täällä kotosalla yllin kyllin nyt mammalomalla, joten koti alkaa olla puunattu ja pesin jopa meidän lasitetun terassin lasitkin. Ai että kun valo pääsee taas kauniisti sisälle. Myös sairaalakassi on alustavasti pakattu ja odottelee valmiina sitten kun lähdön hetki koittaa.
Täällä Helsingissä on myös sellainen tapa, että tulevia synnyttäjiä toivotaan kirjaamaan eräälle lomakkeelle omat toiveensa synnytykseen liittyen. Kätilöt voivat sitten lukea sen ja ottaa hieman koppia siitä, millaisia toiveita on. Sellaisen lomakkeen olen myös jo itse kirjoitellut ja sekin odottaa neuvolakortin välissä valmiina. Ei se kuitenkaan mikään käsikirjoitus ole, mutta hieman osviittaa siitä, mitä ehkä itse siinä tilanteessa toivon tai priorisoin. 🙂
Tällaisia ajatuksia täällä. Ihan hyödyllistähän näitä oli kirjoitella ylös. Pelottiko sua synnytys ennen h-hetkeä? Miten olit valmistautunut synnytykseen? Vai menitkö vain fiiliksen mukaan ilman suurempia pohdintoja etukäteen? Mua kiinnostaisi kuulla. 🙂
Mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua kaikille! Mulla on tänään kasvohoito ihanassa hoitolassa ja kirjoittelen siitäkin myöhemmin tänne blogiin. <3
Nämä ihanat raskausajan kuvat otti minusta valokuvaaja Katarina Kirvesmäki. Katalla on silmää kuvaamiseen ja hän osaa vangita kuviin tunnelman tosi kauniilla tavalla. Katarinan blogiin löydät täältä. Sieltä pääset ihailemaan lisää taidokkaita kuvia. Kiitos isosti näistä!
-Hilla
Instagramissa @hillasblog
Facebookissa @hillasblog
Twitterissä @hillasblog