Edellisessä postauksessa kirjoitin mitä minun ja meidän alkuvuoteen kuului tammikuusta kesäkuuhun 2016. Tässä postauksessa jatkan loppuvuoden kuulumiset. 🙂
Heinäkuu
Heinäkuussa lomailimme kuukauden. Kotona emme kovin montaa päivää ehtineet olla. Mökkeilimme Savitaipaleella ja Pietarsaaressa, näimme kavereita ja sukulaisia sekä molempien perheitä. Teimme myös kesäreissun Ruotsiin, koska raskauden takia emme voineet enää sen pidemmälle lähteä. Tai saa sitä kai lentää raskaana melko pitkäänkin, mutta sitten lentoyhtiöt vaativat lääkärintodistuksen. Me ajattelimme, että parempi pysyä maan pinnalla, jos ei ole pakko lentää. Menimme Vaasasta lautalla yli Uumajaan, Ruotsiin, ajoimme rannikkoa pitkin etelää kohti Tukholmaan pysähtyen yhdeksi yöksi hotelliin matkalla. Reissulla ei ollut sen kummempaa tarkoitusta, nautimme aurinkoisesta säästä, kävimme lenkkeilemässä luonnonpuistoissa, shoppailimme Pohjoismaiden suurimmassa kauppakeskuksessa Mall of Scandinaviassa, söimme hyvin ja kunhan vain olimme. Tukholmasta tulimme sitten laivalla takaisin Helsinkiin ja meillä oli auto mukana reissussa. Olen aina kesälomalla halunnut lähteä jonnekin. Mielestäni loma tuntuu enemmän lomalta kun vaihtaa maisemaa.
Ainiin ja kuten ensimmäinen kuva kertoo. Sain heinäkuussa 7,14 kiloisen kuhan. Olen siitä edelleenkin ylpeä. hehe. Vaikka Daniel on kalastanut koko ikänsä, ei hän ole ikinä saanut noin isoa kuhaa. Minua on aina kutsuttu Danielin kalastusharrastuksen takia kalamuijaksi, ja nyt ihan syystäkin. 😉
Elokuu
Elokuussa minut yllätettiin ihan olan takaa babyshowereilla. Ystäväni oli kerännyt kavereitani ja perhettäni kasaan ja vietimme ihanan illan Hollolassa, minun vanhempieni kotona. Muisteltiin vanhoja ja naurettiin paljon. En kaikista jenkkilästä tulleista tavoista niin pidä, mutta babyshowerit ovat kyllä mukava tapa muistaa tulevaa äitiä. Treenasin elokuussa vielä aika paljon, mutta helteisinä päivinä muistan vauvamahan alkaneet ensimmäistä kertaa tuntua isolta.
Syyskuu
Syyskuun ensimmäisenä päivänä alkoi äitiyslomani. Siinä vaiheessa alkoi toden teolla konkretisoitua ajatus, että kohta meitä olisi oikeasti kolme kahden sijaan. Äitiysloman alkaessa oli laskettuun aikaan kuukausi ja muutama päivä. Olin kesän aikana ehtinyt jo siivota kotiamme, laittaa vauvan juttuja valmiiksi ja hankkia lähes kaiken tarpeellisen. Äitiysloman ekan kuukauden tavoite oli lähinnä olla, nukkua ja kerätä voimia vielä ennen vauvan syntymää. Syyskuussa muistan heränneeni monta kertaa yössä vessaan, maha alkoi painaa nukkuessa ja aamuyöllä viiden aikaa heräsin kiljuvaan nälkään. Asukas vatsassa teki tosiaan viimeistä kasvupyrähdystään ja otti kaiken mikä oli saatavilla. Fyysisesti olin kuitenkin hyvässä kunnossa, tein pitkiä kävelylenkkejä ihan raskauden loppuun saakka. Tykkäsin isosta mahasta ja minulle loppuraskauskin oli kaikista lisämausteista huolimatta ihanaa aikaa.
Lokakuu
Lokakuun 5. päivä oli esikoisemme laskettu aika, mutta hän antoi odottaa itseään kaksi viikkoa yli ja syntyi vasta 19.10 Kätilöopiston sairaalassa. Synnytys ei ollut ihan sellainen kuin olisin osannut odottaa, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna aika kultaa muistot ja synnytys on muuttunut kauniiksi kokemukseksi muistoihin. Saimme nopeasta, mutta kovasta rutistuksesta maailman rakkaimman palkinnon, oman ihanan tyttäremme. Hän muutti ensimmäisellä rääkäisyllään elämämme. <3
Lokakuun viimeiset päivät hurahtivat ohi todellisessa vauvakuplassa. Tuntui että päivät menivät kauheaa vauhtia, opettelimme uutta elämää vauvan kanssa, tutustuimme häneen. Kaikki oli uutta, vaikka olemmekin kokeneet vanhemmuuden ”helpoksi” ja luontevaksi alusta saakka. Väsymys kuitenkin yllätti minutkin. Syötin vauvaa aluksi päivät ja yöt tunnin-kahden välein vauvantahtisesti ja alussa kun kunnollista rytmiä ei ollut, niin sain siinä jokunen kerta pidellä silmäluomia lähes väkisin auki. Onneksi apuna on raskaushormonit ja pian minäkin totuin uudenlaiseen rytmiin, myös nukkumisen osalta. 🙂
Marraskuu
Marraskuu oli ihana kuukausi. Ensimmäinen kokonainen kuukausi vauvan kanssa. Danielille annan siitä kymmenen pistettä ja papukaijamerkin, sillä hän hoito kotimme, pesi pyykit, siivosi kodin, kävi kaupassa ja laittoi ruokaa. Me saimme vauvan kanssa tosiaankin vain pesiä, olla, nukkua, syödä ja ulkoilla. Marraskuussa laitoin valehtelematta ehkä kaksi kertaa itse ruokaa, muuten ruoka tuli valmiina kannettuna eteeni ja siitä olen kyllä toooosi kiitollinen. Alussa sitä vain on niin uskomattoman kiinni vauvassa, ainakin näin ensimmäisen kohdalla kun moni asia on niin uutta. Marraskuussa meillä kävi paljon sukulaisia ja ystäviä katsomassa vauvaa ja se oli mukavaa kaikesta väsymyksestä huolimatta. <3
Valmistelin tuossa vaiheessa myös tulevia häitämme, jotka juhlimme yllätyksenä yhtä aikaa kun lapsemme sai nimen joulukuussa. Vaikka meillä olikin pienet häät, oli niissäkin jonkun verran järjesteltävää ja mietittävää.
Joulukuu
Joulukuussa sanoimme toisillemme tahdon, menimme naimisiin ja tyttäremme sai nimen Selma 5.12.2016 Selman nimipäivänä. Joulukuu tosiaankin sinetöi vuotemme 2016 ja oli kuin kirsikka kakun päälle kaiken sen rakkauden jälkeen jota olimme jo saaneet vuoden aikana kokea. Nyt olemme perhe ja jatkamme kiitollisina ja onnellisina kohti vuotta 2017!
Tällaista ja paljon muuta jäi mieleen vuodesta 2016. Ihana ja mullistava vuosi, joka jää kyllä pysyvästi muistoihin. Seuraavaksi innolla kohti uutta tulevaa vuotta ja uusia juttuja. Mitä kaikkea kivaa se tuokaan mukanaan. 🙂 Tulevista jutuista kirjoittelen täällä blogissa ja jaan kuvia päivittäin Instagramissani.
Nyt haluan toivottaa kaikille teille paljon iloa, rakkautta ja kaikkea hyvää vuoteen 2017! Mahtavaa kun seuraatte ja olette kulkeneet tämänkin vuoden blogini lukijoina. <3 Hauskaa uuden vuoden aattoa, pus pus!!
<3 Hilla