Juoksun aloitus synnytyksen jälkeen. Miten päästä alkuun? Millaisia kokemuksia minulla on? Ja mitä tulee ottaa huomioon? Jaan vinkkini, joita olen oman kokemukseni kautta saanut. Haluan kuitenkin muistuttaa, että me kaikki olemme erilaisia ja se mikä toimii toisella, ei välttämättä ole sama toiselle. Synnytykset ovat erilaisia ja niistä palautuminen erilaista. Hyvin paljon vaikuttaa myös se, millaisessa kunnossa olit ennen raskautta sekä onko aikaisempaa juoksutaustaa vai ei. Tämän tekstin kirjoitan oman kokemuksen pohjalta, juoksun harrastajana sekä lukemani tiedon perusteella. 🙂
Sain seuraavan kommentin blogiini parisen viikkoa sitten ja nyt ajattelin kirjoittaa aiheesta.
Hei! Haluaisitko kirjoittaa paluusta treenien pariin synnytyksen jälkeen? Katselin instagramista, että olet jo juoksun pariinkin ehtinyt ja itseä mietityttää paluu treeneihin, varsinkin juoksuun kun tehokkaasti minut on saatu peloteltua kohdun laskeumilla sun muilla, hehe 🙂 Että mitä ja miten tässä pitäisi tehdä, kentien jotain syvien vatsalihasten aktivointia…? Jaa siis ihmeessä tietosi 🙂
Kiitos kommentin jättäneelle. Mielelläni jaan tästä aiheesta tietoni ja kerron omat kokemukseni.
Raskausaika sujui kohdallani hyvin ja koin olevani fyysisesti hyvässä kunnossa ihan viimeisille raskausviikoille asti. Vain väsymys aika ajoin vaivasi. Kuntosalilla kävin raskausviikolle 20, sen jälkeen monet liikkeet alkoivat tuntua huonoilta ja päätin jättää salikäynnit sikseen. Kovat ponnistukset eivät tuntuneet enää hyviltä. Juoksulenkkejä tein raskausviikolle 27, mutta viimeinen kunnollinen juoksutreeni oli varmaankin viikolla 19, sen jälkeen juoksu oli enemmänkin hölköttelyä. Kävelylenkkejä ja kotijumppia tein aivan raskauden loppuun saakka. Ne toivat päiviini paljon energiaa loppuvaiheessa. Peruskunto pysyi siis mukavasti yllä loppuraskauden aikana kävelemällä ja lihaskuntoa tekemällä.
Synnytin lokakuun lopussa ja nyt elämme tammikuun loppupuolta. Synnytyksestä on kulunut siis 3 kuukautta. Kroppani on palautunut synnytyksestä silminnähden hyvin, mutta edelleen vatsan alue tuntuu hieman erilaiselta kuin ennen ja toki kunto on huonompi kuin ennen raskautta. Maha kyllä lähti nopeasti, mutta lihasten vahvistuminen vaatii oman aikansa. Ensimmäinen ohjeeni onkin maltti! Ota rauhassa, nauti ensimmäisistä viikoista vauvan kanssa kotona. Ehdit kyllä liikkumaan kun sen aika on.
Synnytys oli minulle aikamoinen pikamaraton. Nopea mutta rankka. Vietimme vauvan kanssa ensimmäiset neljä viikkoa aikalailla kotona. Päivän aikana vauvan hoitaminen oli ihan riittävä ”urheilusuoritus”. Varsinkin alkuvaiheessa kun unirytmi oli mitä oli ja alakertani oli saanut kokea kovia synnytyksessä. Kävelin muutaman kerran kauppaan ja haukkaamaan raitista ilmaa ulkona, mutta muuten leikkaushaavan kanssa oli otettava rauhassa. Varsinkin iltaisin särky oli kovaa, kun oli ollut jalkeilla koko päivän. Minulle sanottiinkin sairaalassa, ettei alkuun ole mikään kiire liikkumaan, vaikka liikunta voi joiden kohdalla jopa helpottaa kipua. Minulla niin ei ollut, joten otin mieluummin rauhassa ja makoilin vauvan kanssa kotona. Paino kuitenkin tippui niidenkin viikkojen aikana ja turvotus laski.
Aika pian synnytyksen jälkeen aloin vahvistaa lantionpohjan lihaksia ja syviä vatsalihaksia. Kirjoitin aiheesta enemmän täällä: Miten treenaan vatsalihaksia synnytyksen jälkeen? Lantionpohjan lihakset ovat tärkeimmät lihakset saada aluksi kuntoon. Ne ovat venyneet synnytyksessä äärimmilleen ja olleen viimeiset kuukaudet venytyksessä. Synnytyksen jälkeen niitä on hyvä alkaa aktivoida, näin minua ohjeistettiin jo synnytyssairaalassa kätilön toimesta. Edellä mainitun linkin takaa paremmat ohjeet.
Viiden viikon jälkeen alkoi tuntua siltä, että käveleminen oli normaalia eikä mikään sattunut. Lähdin liikkumaan ulkoilemalla vaunujen kanssa. Tein aluksi puolen tunnin lenkkejä ja keskityin pitämään vatsalihakseni aktiivisina ja ryhdin hyvänä. Kun kävely jälleen tuntui hyvältä lisäsin lenkkien pituuksia ja vauhtia. Vaunulenkit ovat oiva tapa päästä taas uudelleen liikunnan pariin ja siitä myöhemmin siirtyä juoksuun vähitellen.
Itse otin ensimmäiset juoksuaskeleet, kun synnytyksestä oli kulunut yhdeksän viikkoa. Tuolloin olin saanut myös jälkitarkastuksessa lääkäriltä luvan juoksuun, koska paikkani olivat palautuneet hyvin. Lääkäri tarkasti kohdun tilanteen, tikkien parantumisen sekä kokeili mahdollista vatsalihasten erkaumaa, jota ei enää ollut.
Ensimmäisellä ”juoksulenkilläni” vuorottelin juoksun ja kävelyn välillä. Juoksin pari minuuttia, kävelin pari minuuttia, juoksin, kävelin, juoksin, jne… Keskityin erityisesti juostessa hyvään tekniikkaan ja ryhtiin sekä keskivartalon tukeen. Sen sijaan vauhti oli mitä oli, se on toissijaista. Tuntemukseni olivat ekoilla lenkeillä aika huonot, mutta musiikit korvissa auttoivat löytämään rytmin ja hyvän flow-fiiliksen. Tuntui mahtavalta taas puolen vuoden tauon jälkeen juosta. Juosta ilman vauvamahaa ja raskasta oloa, vaikkei se ihan kevyttä ollutkaan. 😉
Seuraavalla viikolla pääsin sitten juoksemaan ensimmäisen kunnon lenkin. Silloin synnytyksestä oli kulunut reilut 10 viikkoa. Päätin, että jos fiilis on hyvä, juoksen 5 kilometriä yhteen menoon. Sehän onnistui ja tuntui vieläpä suhteellisen hyvältä siihen tilanteeseen. 🙂 Kolmen kilometrin kohdalla olo oli kuin voittajalla. Ylämäissä jalka painoi, hengitys oli raskasta, reisiä väsytti ja ryhti tuntui huonommalta, mutta tiesin niiden kaikkien asioiden parantuvan vähitellen. Tässäkin kohtaa on vain luotettava kehitykseen ja mentävä lenkki kerrallaan. Sehän on selvää, että 6 kuukauden juoksutauko tekee tehtävänsä, joten malttia vaaditaan palautumiseen.
Tähän päivään mennessä, kun synnytyksestä on kolme kuukautta aikaa, pisin lenkkini on ollut kahdeksan kilometriä. Se on tällä hetkellä ihan riittävästi juoksun osalta. Olen lisännyt juoksukilometrejä vähitellen ja asteittain sekä kuulostelen kroppaani tarkasti. Pidän juoksuvauhdin lenkeillä rauhallisena ja otan muutaman kävelyaskeleen jos siltä tuntuu. Juoksun lisäksi teen vaunulenkkejä kävellen, hiihdän sekä teen lihaskuntotreenejä kotona.
Rasitusvammojen välttämiseksi juoksen vain maksimissaan kolme kertaa viikossa ja pidän mielellään myös yhden välipäivän juoksupäivien välissä. Minulla on muistissa vielä jalkapöydän rasitusvamma ja juoksijan polven oireet menneiltä vuosilta, sellaisia vaivoja haluan välttää todella. Mitään kipuja juoksu ei ole minulle aiheuttanut, eikä muitakaan tuntemuksia lantion pohjaan. Jos huomaat jotain normaalista poikkeavaa juostessasi, niin väkisin ei pidä juosta! Se on hyvä pitää mielessä.
Candy on the Run blogissa Karoliina on kirjoittanut juoksun aloituksen yleisistä suosituksista näin: ”Monessa paikassa sain lukea suosituksesta odottaa ainakin 6 kuukautta synnytyksestä ennen kuin aloittaa juoksun. Perusteena tälle oli ymmärtääkseni se, että vasta silloin lantionpohja olisi riittävän vahva ja keskivartalossa olisi riittävä tuki, jotta juoksu olisi turvallista. Kuitenkin järjellä ajateltuna meidän jokaisen lantionpohjan ja keskivartalon lihakset kehittyvät ja palautuvat eri tahtia. Ei voi sanoa, että jokaisella menee siihen 6kk. Toisella voi mennä jopa vuosi ja toisella taas vain muutama kuukausi. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että yleiset suositukset on tehtävä lähes varovaisiksi, koska niiden tulee päteä jokaiseen synnyttävään äitiin ja synnytys sekä raskaus ovat rankka kokemus kropalle.” Olen Karoliinan kanssa samoilla linjoilla.
Tietenkään mikään kiire ei ole juoksun pariin. Voit hyvinkin aloittaa lempeämmillä lajeilla, kuten uinnilla, kävelyllä, tanssilla tms. Itse vain satun nauttimaan niin paljon juoksusta, että siksi kirjoitan juoksun aloittamisesta tästä näkökulmasta. Minulla on myös monien vuosien juoksutausta ja olin hyvässä juoksukunnossa ennen raskautta, joten niistä lähtökohdista juoksun jatkaminen on ollut melko helppoa nyt.
Rohkaisen äitejä aloittamaan liikunnan synnytyksen jälkeen ja vauva-arjessa. Se tuo päiviin niin paljon energiaa ja kun äiti voi hyvin niin lapsikin voi hyvin. Tottakai urheilet omalla tasollasi ja sellaisia lajeja, joista itse pitää.
Tammikuussa ja helmikuussa tavoitteeni on tehdä juoksulenkkejä silloin kun ehdin, ilman sen kummempia tavoitteita. Lenkit voivat hyvin olla vain 5 kilometriä tai puolisen tuntia. Katsotaan sitten maaliskuussa ja kevään edetessä josko lenkkien pituudet kasvavat ja vauhti nousisi. Toukokuussa ajattelin osallistua Helsinki City Runin puolimaratonille, joten siihen mennessä ohjelmaan tulevat vähän pidemmät ja kovempivauhtisemmat treenit. Mutta niiden aika on sitten myöhemmin keväällä. Nyt nautitaan tästä hetkestä ja ennen kaikkea vauvasta, meidän rakkaasta pikku Ässästä. <3
Iloisia juoksuja kaikille raskaudesta palautteleville. Hiljaa hyvä tulee!
-Hilla