Vauva 3 kuukautta
Minulla on taas kuukausi lisää ikää. Minä, Pikkuässä, kasvan kovaa vauhtia. Olen nyt 3 kuukautta vanha.
Äidistäni tuntuu siltä, ettei meidän talossa kohta enää vauvaa olekaan. Se pikkuruinen vauva-aika menee kuulemma nopeasti ohi. Nyt olen muka jo iso ja tarkkaavainen pikkuneiti. En minä mielestäni vielä kovin iso ole.
En viihdy enää samalla tavalla sylissä kuin ennen, varsinkaan ihan selällään. Haluaisin jo kovasti oppia istumaan. Mennä eteenpäin. Pitäähän sitä nähdä maailmaa. Paikallaan oleminen saa minut joskus turhautumaan. Onneksi äitini kuitenkin viihdyttää minua ja vie sinne minne haluan.
Pidän todella paljon päivittäisistä juttutuokioista. Minulla kun on niin paljon sanottavaa ja kerrottavaa. Puhun paljon ja päästelen mitä erikoisempia ääniä, se vasta hauskaa onkin. Osaan myös kurluttaa ja murista. Ja nauran tietenkin samalla, koska äänet ovat omasta mielestäni hauskoja.
Tykkään että minulle jutellaan, olen sosiaalinen. Olen enimmäkseen hyväntuulinen vauva, vaikka täytyyhän sitä joskus itkeä. Itken vähän silloin kun haluan nukkumaan, olen väsynyt tai minulle on tylsää.
Hoitopöytä on edelleenkin yksi lempipaikoistani. Siellä olen aina keskipisteenä, sieltä löytyy kivoja kuvia ja soittorasia. Tykkään kun saan olla hetken ilman vaippaa. Oi miten se tuntuukaan ihanalta. Ilmakylvyt, ne on niin ihania. Myös vesikylvyistä pidän edelleen. Mennäänköhän me pian äidin kanssa uimahalliin?
Olen kuulemma äidin mielestä tosi söpö ja ihana. Minulla on pilke silmäkulmassa ja osaan hurmata hymylläni. Minusta on niin kiva kun minulle hymyillään, hymyilen aina takaisin.
Vaunulenkeillä olen saanut olla paljon. Joskus jopa kolme kertaa päivässä. Iskän kyydissä pääsen ihan juoksulenkeillekin, äiti yleensä vain kävelee. Kuulemma vaunujen kanssa juokseminen on äidille vielä vähän rankkaa, juoksuasento on silloin erilainen. Useimmiten nukun vaunuissa, raikas ilma on niin unettavaa.
Lattialla viihdyn joitain hetkiä yksin, mutta toivon kuitenkin että joku lukisi minulla kirjoja, heiluttelisi leluja ja leikkisi kanssani. Kaiken aikaa. Joskus äiti laittaa ruokaa tai siivoaa, silloin minun pitää pärjätä hetki yksin lattialla. Kyllä minä siitäkin selviän, vaikkei se aina mukavaa olekaan.
Lempileluni on tällä hetkellä sellainen värikäs hämähäkki. Sillä on monta jalkaa ja kaksi rengasta, joista saan nykiä ja vedellä. Se myös tärisee. Maiskuttelen sitä mielelläni ja treenaan käsilihaksiani sen kanssa. Mitä räikeämmän värinen lelu, sitä parempi. Kauniit valkoiset lelut eivät ole mieleeni, vaikka äiti niitä kai sisustussilmällään minulle heiluttelee.
Nukkumaan menen jossain 21-24 välillä. Päätän sen itse, väkisin minua ei saa nukkumaan. Välillä pyristeen vastaankin, olisi niin kiva valvoa. Sitten kun nukahdan niin yleensä yö menee hyvin. Syön muutaman kerran yön aikana, joskus kyllä jopa kuusi kertaa.
Parasta on, että saan nukkua äidin vieressä, samassa sängyssä. Se on ihaninta. Omassa pinnasängyssä olen nukkunut ehkä 15 minuuttia elämäni aikana. Se on nykyään päiväpeiton ja tyynyjen säilytykseen sopiva paikka.
Kolmen kuukauden neuvolassa minut mitattiin. Painan yli 6 kiloa ja olen 65 senttiä pitkä. Käytän enimmäkseen 68 koon vaatteita.
Olen kääntynyt jo neljä kertaa, mutta en osaa sitä vielä. Tarvitsen lisää harjoitusta. Jumppaaminen on mielestäni tosi kivaa, joten enköhän pian opi kääntymään silloin kun haluan. 🙂
Sellaisia kuulumisia meidän Pikkuässältä. <3
-Hilla