Taidan tykätä arjesta, vaikka lomakin on ihanaa. Tällaisten pitkien pyhien ja vapaiden jälkeen sitä tuntee itsensä usein levänneeksi, mutta samalla jotenkin pysähtyneeksi, apaattiseksi ja kaikki voimansa antaneeksi. Nurinkurista. Tosiasiassa on vain liikkunut ruokapöydästä toiseen, avannut Kindereitä ja jutustellut perheen ja ystävien kanssa. Samalla tuntuu, että loma kesti ikuisuuden, ja yhtä aikaa pääsiäinen tuntui hujahtaneen hetkessä. Onko lomailu rankkaa? No näköjään.
Lomailu on rentouttavaa, mutta taitaa rentouttaa ihan liikaakin. hehe.
Vietimme suurimman osan pääsiäistä vanhempieni luona Hollolassa. Oli hitaita aamuja, siskonpetejä, saunomista, ulkoilua, rötväystä (eli villasukat jalassa sohvan nurkassa makoilua), höpinöitä, naurua, kuulumisten vaihtoa ja tulevaisuuden suunnitelmista ajatusten vaihtoa. Ei oltu hyödyllisiä, nautittiin hyödyttömyydestä ja villasukkien lämmöstä.
Eilen illalla olo oli levännyt, mutta samalla jotenkin kaipasin takaisin arkea. Se taitaa olla vain hyvä merkki. Tykkään arjesta. Vauvan kanssa varsinkin päivät ovat tällä hetkellä aikataulutettuja, arki rullaa helpommin kun jokseenkin sama kaava toistuu rytmissä. Aamupala, päiväunet, ulkoilut, tokat päiväunet jne, mitä näitä on vauvan kanssa.
Tänään aamulla herätessä, miehen lähtiessä töihin, tuntui maanantailta. Mutta onkin jo tiistai. Tämän viikon elän yhden päivän jäljessä, mutta eiköhän tässä jossain vaiheessa mukaan ehdi. Arki, arjen askareet ja haasteet – olette ihania vaikken aina teistä tykkääkään, mutta just nyt tykkään.
-Hilla