Tämän viikon lauantaina juostaan Joensuun Enon metsissä Joensuu-Jukola. Naisten Venlojen viesti suunnistetaan lauantaina päivällä ja Jukolan viesti starttaa lauantai-iltana kello yksitoista. Nyt tätä kirjoittaessa hieman kutkuttaa ajatus, sillä sain meidän joukkueen 12,8 kilometrin pituisen avausosuuden Jukolan viestissä.
Lähtöpamauksen kuultua saan kirmata metsään 1587 muun suunnistajan kanssa. Siinä tanner tömisee ja pimeä metsä saa valonsa sadoista otsalampuista. Letkoja muodostuu, rapa lentää, heinä kaatuu, hengästyttää ja samalla pitäisi löytää monen monta rastia ja suoriutua omasta osuudesta mallikkaasti. Odotan innolla, vaikka vähän jännittääkin, sillä pisin suunnistamani matka on tänä kesänä ollut reilut 7 kilometriä. Jukola-fiiliksessä sitä jaksaa aina paremmin, tiedän aikaisempinakin vuosina niin käyneen.
Meidän #EvokeGoesJukola -joukkueen viimeiset yhteiset treenit juostiin Sipoossa. Sade vihmoi, mutta metsästä tuli pois maailman iloisimpia ihmisiä hymyssä suin, uusia Ahaa! -elämyksiä huudellen. Aloittelijoista on kevään aikana kouliutunut todellisia suunnistajia. Oppimisenhalu on ollut suuri, töitä on tehty ja nyt se kantaa hedelmää. Helpolla kukaan meidän tiimiläinen ei tule Enon metsissä pääsemään, haastetta riittää, mutta ne kohdataan hyvällä fiiliksellä. Onneksi Jukolassa voi aina tehdä tiimityötä! Meidän joukkueen jäsenet ovat ainakin valmiita huutamaan koodeja ja tekemään yhteistyötä muiden kanssa löytääkseen rastinsa. Jos siis näet näitä kuvien metsänaisia Jukolassa, niin uskoisin, että läppä lentää ja seura kelpaa. 😉
Eräs hauska Jukola-muistoni on Kytäjä-Jukolasta vuodelta 2010. Suunnistin sinä vuonna ensin päivällä Venlat ja yöllä lähdin vielä Jukolan aloitukseen. Reilu 9 kilometrin rata meni kuin siivillä, metsässä oli hauskaa ja löysin sieltä sopivaa juoksuseuraa. Meidän letka – monta miestä ja minä – juoksi kohti kalliorinnettä, jonka kohdalla oli mentävä yli muutamista jyrkänteistä. Muistan siinä letkassa olleen todellisia herrasmiehiä, sillä edellä mennyt mies veti minut jyrkänteen yli kädestä ja takana tullut pukkasi ahteristani. Hän kyllä kohteliaasti kysyi ensin, että saako antaa vähän vauhtia. Niissä endorfiinihuuruissa väsyneenä loppumatkasta en laittanut ollenkaan vastaan sille, että kanssakilpailija auttoi hanurista käsillään pukaten minut kallion kielekkeen päälle. Jälkeenpäin näitä juttuja on hauska muistella.
Minun Jukola-vinkkini taitavat keskittyä nyt kaikkeen muuhun kuin kartan lukemiseen ja kompassiin. Haitanneeko tuo, huutele koodeja, pukkaa ja tsemppaa kaveria eteenpäin ylämäessä, vaikka ahterista. Niistäkin neuvoista on kuntosuunnistajalle hyötyä varmasti Joensuu-Jukolan maastoissa!
Nämä Jessen ottamat kuvat sateisesta kesäkuun vihreästä metsästä ovat todella kauniita. Luonto, retkeily, suunnistus ja vaellus tulevat olemaan meidän perheelle tämän kesän aktiviteetteja.<3
Jukolassa nukumme ensimmäistä kertaa kahdeksan kuukauden ikäisen vauvan kanssa teltassa. Mahtavaa! Viime vuonna pikkuässä oli mukana Jukolassa, Venlojen viestin aloituksessakin, mutta silloin vielä mahani sisäpuolella. Tämä on hänelle siis toinen Jukola!
Olen tällä viikolla miettinyt vähän Jukola-eväitä ja pakkaamista. Vauvan untuvapussi lähtee mukaan, ja onneksi rintamaito kelpaa vielä yöllä, päivällä sitten korvike saa pysyä lämpimänä termoksessa. Olen myös pohtinut ostavani maitojauhetta, jota voisin telttamajoituksessa sekoittaa lämpimään veteen vauvalle. Vauvan ruoka on otettava purkkiruokana mukaan Jukolaan, sillä omia soseita en ala sinne kantamaan. Onneksi pikkuässä tykkää jo hedelmistä ja leivästä, sellaistakin evästä voi nakertaa. Molemmat isovanhemmat ovat tulossa Jukolaan. Kun minä ja Daniel olemme metsässä, hoituu vauvan hoito sen aikana oman perheen voimin. 🙂
Varusteistamme on tämän projektin aikana huolehtinut Salomon. Sieltä on tullut laadukkaat treenivaatteet, joiden ulkonäkö ja värit miellyttävät silmääni. Suunnolta olemme saaneet sykemittarit, Suunto Spartan Sport -malliltaan. Kello on ollut mukana joka treenissä ja sen jälkeen kotikoneella on voinut katsella vauhteja ja kertyneitä kilometrejä. Gepsi kertoo, missä on tullut pummattua. Ihan aina rastit eivät ole tulleet heittämällä vastaan! Jukolan yötä valaisee Petzlin lamput ja eväistä huolehtii kisapäivän aikana osaltaan Evoken vegaaniset välipalat. Erityismaininnan annan Salomonin maastolenkkareille. Olen tottunut käyttämään suunnistaessa aina suunnistusnastareita, mutta myös Salomonin maastolenkkarit ovat toimineen erittäin hyvin.
Tulevana viikonloppuna naisista ja miehistä otetaan mittaa Jukolan yössä. Seikkailu siintää edessä minulla ja muilla, tästä tulee kivaa! Moikataan Jukolassa jos tavataan. 🙂
-Hilla
Projektissa mukana olevat blogit: Aamukahvilla, Kaukokaipuu, Endorfiinikoukussa, Team Salamavaara ja minä.
ps. muutama knoppitieto Joensuu-Jukolasta
Joensuu-Jukolaan saapuu 16 500 kilpailijaa.
Ulkomailta kilpailijoita odotetaan yli 20:sta eri maasta, yhteensä noin 3 000 henkeä.
Enon maastossa kilpailijoita odottaa noin 130 rastia.
Viikonlopun aikana koneellisesti rastileimoja tarkistetaan 300 000 kappaletta.
Karttoja harjoittelua, kilpailua ja palautusta varten on painettu lähes 40 000.
Majoitukseen, kilpailukeskukseen ja pysäköintiin on puolestaan varattu aluetta yhteensä noin 30 hehtaaria.
Erilaisia kaapeleita ja johtoja alueelle väliaikaisesti vedetään arvioituna yhteensä 20 kilometriä.
Joensuu-Jukolaan on varauduttu 25 000 ruoka-annoksella ja kahvikupillisella.
Kisamakkaroita tirisee viikonloppuna grillissä arviolta 10 000 kappaletta.
TV:n ja Yle Areenan välityksellä tapahtumaa seurasi viime vuonna läpi yön keskimäärin 260 000 katsojaa.
Sosiaalisessa mediassa Jukolan viestillä on Facebookissa 17 500, Instagramissa 4 000 ja Twitterissa 4 600 seuraajaa.
Siinä muutama luku tämän vuoden Jukolasta! 🙂