Yksi pakollinen pomppu, tottakai.
Tulimme Rovaniemelle toissapäivänä suoraan Jukolasta. Viiden tunnin yöunien jälkeen lähdimme matkustamaan Joensuusta kohti pohjoista ja lopulta ilta yhdeksän aikaan olimme perillä. Daniel suuntasi Posiolle kaverinsa kanssa kalastamaan muutamaksi päiväksi ja me tulimme siksi aikaa Pikkuässän kanssa siskoni ja hänen avopuolisonsa luokse Rovaniemelle käymään. Juhannukseksi mekin menemme sitten Posiolle mökkeilemään.
Pikkuässä sai olla kummitätinsä kyydissä koko lenkin ajan. <3
Eilen nukuimme pitkään, mikä teki tosi hyvää. Pikkuässä nimittäin sinnitteli Jukolassa yö kolmeen asti hereillä ja heräsi aamulla kahdeksalta teltassa linnun lauluun. Eilen aamulla otimme sitten takaisin edellisen telttayön unet. Telttayö vauvan kanssa meni kuitenkin suht koht hyvin, ensi kerralla jo varmasti paremmin. 😉 Kylmä ei ainakaan ollut, sen puolesta oikein sopiva yö ulkona nukkumiselle.
Eilisen päivän siskoni oli töissä ja iltapäivällä hänen tullessaan kotiin lähdimme ulkoilemaan. Kävelimme Ounasvaaran päälle ja ylhäällä kiipesimme vielä Tottorakan näköalapaikalle. Sellainen reipas tunnin lenkki, mutta silti maisemat olivat hienot kun ylhäälle pääsimme. Ympärillä metsää silmän kantamattomiin. Olin varannut reppuun meille vissyt ja yhden Tuplan, jonka söimme puoliksi ylhäällä.
Ounasvaaran laelta näimme lähestyvät mustat pilvet ja sateen. Alaspäin tulimmekin vauhdilla ja silti vähän kastuimme.
Seuraavat päivät täällä Rovaniemellä kuluvat ulkoillen ja siskon kanssa touhuten. Meillä ei ole sen suurempia suunnitelmia, katsotaan mitä keksimme. Ainakin vaellusretki ja uintiretki Kemijoelle kiinnostaisivat. Rovaniemen keskustassa kävimme viime kerralla Cafe Bar 21 -kahvilassa ja sinne haluaisin myös tällä reissulla uudelleen. Oli niin kiva paikka. He tekevät kuulemma itse herkullista gelatoa, se vähän houkuttelisi.
Sellaisia kuulumisia täältä,
Hilla