*Yhteistyössä Sokos Hotel Puijonsarvi.
”Mitä sinä haluat ehtiä tekemään kesällä?”, kysyi Endorfiinikoukussa blogin Elina tässä postauksessaan. Minusta tuo oli niin mukavaa luettavaa, joten ajattelin listata omat kesäsuosikkini ja vastata samalla Elinan kysymykseen. Kesä on ainakin kalenterin (jos ei sään) mukaan täällä ja mieheni kesälomakin on vielä edessäpäin. Tässä kohtaa voi siis hyvin listata omia toiveitaan ja toivoa, että ainakin osa niistä toteutuisi.
Haluan viettää kiireetöntä aikaa perheeni kanssa. Tämä on ensimmäinen kesä Pikkuässän kanssa, joten vietämme kesää siinä mielessä hänen ehdoillaan. Pienet osaavat nähdä kaiken niin uusin silmin, se on mielestäni mahtavaa. Hän hihkuu ensimmäisissä keinuissa, kiljuu nähdessään kukkia ja jokainen käpy on tutkittava huolellisesti pihalla ollessaan. Kaikki ympärillä on niin uutta ja ihmeellistä, sen katselemisesta haluan nauttia tänä kesänä.
Haluan liikkua luonnossa; juosta, suunnistaa, pyöräillä, kävellä, vaeltaa ja uida avovedessä. Suomen luonto on kesällä parhaimmillaan. Olemme hankkineet Pikkuässälle kantorinkan, jota pääsemme juhannuksena kokeilemaan ensimmäistä kertaa Posiolla. Siellä ajattelimme ystäviemme kanssa tehdä pidemmän kävelylenkin vaaralle.
Haluan sytyttää tulet mökkisaunaan, kuunnella hetken hiljaa kun puut alkavat palaa ja sauna lämmetä. Olen aina tykännyt puusaunan lämmittämisestä, niistä tuoksuista ja äänistä. Mökillä saunassamme on puinen taulu, jossa lukee: ”Kun soivat kiukaan mustat urut, unohtuvat arjen surut.” Tuo lause kuuluu kesämökkimme saunaan ja luen sen siellä istuessani joka kerta.
Haluan nukkua ainakin yhden yön mukavassa hotellissa pehmeiden lakanoiden välissä. Hotelliyö on minulle luksusta. Joka kerta on yhtä ihana kirjautua sisään hotelliin ja päästä oikaisemaan pitkäkseen pehmeälle sängylle. Tänä kesänä nukuimme jo yhden hotelliyön Kuopion Sokos Hotel Puijonsarvessa. Todella viihtyisä hotelli, savolaisen letkeää ja ystävällistä palvelua ja huoneemme kylpyamme saa erityismaininnan. Illalla laskin vielä viimeiseksi vedet ammeeseen ja istuskelin siellä hetken aikaa kaikessa rauhassa karistamassa päivän pölyt pois harteiltani.
Haluan syödä runsaan hotelliaamiaisen ja suunnata sen jälkeen täydellä vatsalla kesäpäivää viettämään. Tämäkin toive toteutui Puijonsarvessa herkullisen aamiaispöydän äärellä. Hotelliyön jälkeen on kiva herätä uuteen aamuun, kun ei itse tarvitse laittaa aamupalaa vaan voi suoraan kävellä valmiiseen pöytään. Tuoretta kahvia ja leipää, jugurttia marjoilla, munakasta ja raikasta tuoremehua löytyi minun lautaselta viime perjantaiaamuna. Aamupalan voimalla jaksoin kiertää Pikkuässä kantorepussa Kuopion keskustan ja tutustua kesäiseen kaupunkiin.
Haluan istua rantakalliolla auringonlaskun aikaan ja katsella punaisen pallon laskeutumista taivaanrannan taa. Mieheni vanhempien kesämökillä olen menneinä kesinä nähnyt kauneimmat auringonlaskut. Taivas vaihtaa väriä hetki hetkeltä ja lopulta aurinko katoaa tulen punaisena näkyvistä. Auringonlaskun katseleminen vaatii sen, että jaksaa hieman valvoa ja mennä rantaan yöllä, mutta joka kerta se kannattaa. Sellaisia kesäöitä ei ole Suomessa liian montaa.
Haluan kalastaa ja saada virvelillä kalan. Viime kesänä sain yli seitsemän kiloisen kuhan, mikä oli aikamoinen saalis Pietarsaaressa ollessamme. Mieheni on todellinen kalamies, mutta hänkään ei ole vielä koskaan saanut niin isoa kuhaa. Taisi minulla olla hieman moukan tuuria ja hyvää onnea. Niin isoa kalaa sai toden teolla kelata ylös. Ja totuuden nimissä, minä en sitä joesta yksin ylös saanut, vaan Daniel hoiteli lopulta kalan veneeseen. Vonkaleessa oli voimaa!
Haluan paistaa muurinpohjalettuja nuotiolla. Ensimmäinen lettu menee aina pilalle, mikä siinä on? Lapsena annoimme ensimmäisen letun aina koirallemme, hän osasi arvostaa sitä. Hotkaisi letun yhdellä suupalalla alas ja lipaisi sen jälkeen huuliaan tyytyväisenä. <3 Viimeiset letut olivat aina parhaita, siinä vaiheessa sopiva lämpötila oli löytynyt ja lettuja oli helpointa paistaa.
Haluan meloa kajakilla ja tehdä lenkin meri- tai järvimaisemissa. Kesämökeillämme on kajakkeja, joten tuokin toive varmasti tänä kesänä toteutuu. Pikkuässä ei tosin voi kajakkiin tulla, mutta moottoriveneajelulle voimme mennä koko perheen voimin. Saimme serkultamme heille pieneksi jääneet vauvan pelastusliivit, älyttömän pienet ja söpöt. Lupaan jakaa kesältä Instagramiini kuvan kun Pikkuässä istuu pelastusliivit päällä veneen kyydissä ja toivottavasti nauttii vauhdin hurmasta.
Haluan nähdä ystäviä ja perheenjäseniä. Parhaat muistot kesistä ovat niitä, joihin liittyy hauskoja hetkiä ystävien, sisarusten tai perheen kanssa. 🙂
Mitä sinä haluat tehdä kesän aikana?
Sellaisia ajatuksia minulla tulevasta kesästä.
-Hilla