Aamupäivä kului Messilän laskettelurinteessä ylös alas sauvakävellen. Daniel teki omaa treeniä kovemmilla sykkeillä ja minä kävelin Pikkuässä rinkassa sen mitä jaksoin kuumuudessa. Kyllä syke siinäkin nousi, heh! 15 kilon extrapaino alkaa tuollaisessa mäessä tuntua, sauvoista oli kyllä apua. Tätä lajia kutsutaan muuten nykyään tunkkaukseksi, tiesitkö sitä. En minäkään vielä hetki sitten, mutta opin sen polkujuoksijoilta. Ison mäen kävely ylös alas on siis tunkkausta.
Tämä oli tosi tehokas voimatreeni jaloille ja etenkin pohkeille ja pakaroille. Ylöspäin mentäessä syke nousi ja alaspäin tullessakin sai jarruttaa vauhtia etureisillä. Tuolta Messilän huipulta on niin hienot maisemat Vesijärvelle. Nämä ovat näitä minun kotimaisemia. Paikkoja, joissa tunnen oloni aina yhtä kotoisaksi. 🙂
Pysähdyimme tähän Hollolaan vanhempieni luokse yhdeksi yöksi ja nyt olemme matkalla kohti Sysmää ja ystäviemme kesämökkiä. He järjestävät tänään mökkijuhlat, jotka ovat samalla heidän läksiäiset maailmanympärysmatkalle. Heidän matka strattaa ihan pian tässä kuussa, joten tämä on viimeinen kerta kun näemme ennen heidän vuoden kestävää matkaa. Tänä viikonloppuna ehdimme vielä yhdessä vaihtaa kuulumisia ja kuulla viimeisimmät ajatukset matkasta. Ihana kun kutsuivat kaverit vielä kokoon. Illalla luvassa kuulemma rosvopaistia, hyvää ruokaa, saunan lämmitystä, kuulumisten vaihtoa, saunomista, uintia ja muita mökkipuuhia.
Ja mitä unelmien toteuttamiseen ja jahtaamiseen tulee, siitäkin aiheesta tänään varmasti puhumme. Ystäviemme vuoden pituinen maailmanympärysmatka on herättänyt monenmoisia ajatuksia ihmisissä. Minä nostan vain hattua heille, että uskaltavat tehdä sen, mistä ovat haaveilleet. Kyllä moni asia on täysin mahdollinen meille kaikille, jos vain tarpeeksi haluaa ja uskaltaa. Elämä on niitä kuuluisia valintoja täynnä.
Haleja ja aurinkoista kesäpäivää!
-Hilla