Siirtäessäni näitä kuvia kameralta tietokoneelle tuli onnellinen olo. Samalla ajatukseni johtivat onnellisuuden käsitteeseen, mitä se on ja mistä se tulee. Ihan näin maanantain alkajaisiksi tosi kevyitä aiheita. Onnellisuutta ja elämän tarkoitusta. Heh!
Jos nyt ”vakavasti” puhun kuitenkin, niin ajatukseni onnellisuudesta ovat muovautuneet viimeisten vuosien aikana. Vauvavuodella ja nykyisellä lapsiarjellakin on ollut paljon vaikutusta siihen, mitä ylipäätään onnellisuudesta nykyään ajattelen. Tässä uudessa arjessa ei ole yhtä paljon mahdollisuuksia mennä ja tehdä, ostaa tai hankkia, kokea ja seikkailla villisti ja vapaasti, mutta sitäkin enemmän saa harjoitella hyvien asioiden havaitsemista arjessa. Kun arki sujuu, on se jo onnellista arkea se.
Niin klisee kun tämä sanonta onkin, mutta rahalla ei voi onnea ostaa. Ja se on kyllä taivahan tosi.
Meidän viikonlopun metsäretki Linlon saarelle ei maksanut mitään, vähän vain vaivaa, vaan antoi vastineeksi sitäkin enemmän onnellisuutta. Arjen onnellisuutta.
Saimme nukkua sunnuntaina myöhään koko poppoo, mutta sunnuntai-iltana se maksettiin takaisin iltavillinä ja nukkumaan menon vitkutteluna. Koska rytmi, rytmi, rytmi ja vielä kerran rytmi taaperon kanssa. Parin tunnin väsytystaistelun jälkeen, kun oma rauhallinen ilta-aika oli valunut hiekkana sormien välistä, tuumasimme mieheni kanssa toisillemme, että tätä tämä on ja samalla muisteltiin mukavaa metsäretkeä päivällä.
Onnellisuus on sitä, että osaa nähdä kokonaisuuden valoisana, eikä takerru liiaksi tummempiin hetkiin.
Onnellisuus on sitä, että on taitoa huomata elämän hyvät hetket.
Joskus se on vaikeampaa, mutta aina mahdollista.
-Hilla