Täällä eletään uudenlaisia aamuja. Päiväkotiaamuja ja työaamuja. Ruokapöydällä kökötti tänäänkin päiväkotireppu pakattuna. Niin söpö pieni reppu, jonka kantaja näyttää urhealta päiväkodin portilla. Meidän pieni iso, joka on vielä niin pieni, mutta päiväkoti-ikäinen jo.
Syötiin yhdessä aamupalaa ja valmistauduttiin molemmat omiin päiviimme.
Kyllä nämä uudenlaiset aamut ovat yhtä mullistavia myös minulle. Ehdin olla lapsen kanssa kotona lähes puolitoista vuotta, joten uudenlaiset työaamut tuntuvat yhtä raikkailta minulle kuin kevätaurinko poskipäillä.
Nyt minulla on taas mahdollisuus keskittää omat ajatukset vain ja ainoastaan töihin tiettyyn kellon aikaan päivästä. Minua ei keskeytä kukaan niissä hetkissä, mikä tuntuu täysin luksukselta. Pääsen kaikessa rauhassa kehittelemään ideoitani, saan kokea tunteen, että saan taas asioita aikaan työrintamalla.
Saan edelleen osittaista kotihoidon tukea, sillä päiväkotitunnit pysyvät alle 20 tunnissa per viikko. Silti koen, että olen palannut työelämään, kuten olenkin, osittain.
Minusta tuntuu, että tämä oli yksi parhaista päätöksistä vähään aikaa. Aloittaa päiväkotielämä pikkuhiljaa, samalla kun minä pääsen kiinni työelämään omien yrityskuvioideni kautta.
Freesiä viikon alkua!
-Hilla