Kuvat ovat parin viikon takaa, sen ehkä arvaa siitä, että mulla on villasukat saappaissa ja puskista puuttuu lehdet. Ajattelin julkaista nämä kuvat kuitenkin nyt, ennen kuin villasukat saappaissa ja lehdettömät pensaat näyttävät ihan hulluilta. Nimittäin puutarhamme on herännyt viikonlopun aikana eloon. Puskiin on roihahtanut lehden alut ja koivu pukkaa kirkkaan vihreää lehteä minkä ehtii. Tämä kesä tuli kerrassaan rytinällä.
Olen tällä hetkellä maanantait kotona Pikkuässän kanssa. Tämä maanantai puuhailtiin lähes kokonaan pihalla, tai oikeastaan takaovi oli koko päivän auki ja meidän koti levittyi takapihalle. Maanantait on meillä usein sellaisia kotipäiviä, jolloin hoidetaan asioita ja laitetaan kotia kuntoon.
Tänään pesin kolme koneellista pyykkiä, enimmäkseen talvivaatteita, jotta saan ne ennen kesää vielä talvisäilöön. Kuivasin kaiken takapihan auringossa. Siinä ei kauaa kestänyt kun kolme koneellista pyykkiä oli kuivat ja valmiit viikattavaksi kaappiin.
Sen lisäksi pesin jääkaapin, oikein kunnolla. Tyhjensin kaiken pois ja pesin hyllyt ja laatikot. Se oli ensimmäinen kerta tässä kodissa, joten kuuden kuukauden liat siellä oli. Mitä nyt välillä vähän olen pyyhkäissyt suurimmat pois.
Vein myös kaikki matot ulos, purin viikonlopun reissukamat (laukkujen purkaminen on mun inhokkihommaa) ja imuroin suurimmat hiekat ja muruset pois. Ja voi että kun teki terää.
Illalla olisi vielä tehnyt mieli lähteä kukkakauppaan hankkimaan maljakkoon kukkakimppu, mutta päätin rauhoittua ja istuin hiekkalaatikon reunalla lapsen seurana. Syötiin jäätelötkin.
Tänään muuten pohdin sitä, että 2009 muutin pois kotoa (vanhempieni luota siis) ja lähdin opiskelemaan. Silloin muutin kerrostaloon ja kerrostalossa asuin sen jälkeen viime syksyyn asti, eli lähes kymmenen vuotta. Sinä aikana ehdin tavata Danielin, valmistuimme molemmat yliopistoista Turusta, kävimme vaihdossa, muutimme Helsinkiin, menimme kihloihin, naimisiin ja meidän Pikkuässä syntyi.
Ne kaikki eletyt vuodet eri kerrostaloissa olivat hyviä vuosia ja kuuluivat siihen elämänvaiheeseen, mutta kyllä nyt paritaloon muutettua olen ymmärtänyt kuinka paljon tätä tilaa ja omaa pihaa kaipasinkaan. Sitä, että voi lähteä ovesta suoraan ulos ja tepastella vaikka pikkuhoususillaan puutarhassa, kattaa lounaan ulos terassille. Täällä meidän perhe viihtyy.
Ei minusta vielä ole viherpeukaloa kuoriutunut puutarhan suhteen, mutta ehkä pikkuhiljaa. Se on tällä hetkellä ihan tarpeeksi, että voin käyskennellä pihalla ja räväyttää aurinkotuolin terassille lapsen leikkiessä vieressä. 🙂
-Hilla