Aikaa ottaa hetkistä kiinni arkirumbassa

Puolittainen työviikko on ollut yksi parhaista päätöksistä pitkään aikaan. Toisin sanoen osittainen hoitovapaa. Olen kai joskus aikaisemminkin jo tämän sanonut, mutta minusta tuntuu, että saan parhaillaan noukkia kirsikat molemmista kakuista. On ilo olla vielä lapsen kanssa kotona ja toisaalta tuulettaa omia ajatuksia töiden parissa.

Uskallan jopa väittää, että tämä on aika iso osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tänäkään perjantaina herätyskello ei ollut soittamassa klo 6:30, vaan saimme nukkua ihan rauhassa tunnin pidempään, herätä rauhassa ja aloittaa kotipäivän.

Nautin työstä ‒ kohtuudella

Nautin työnteosta aivan äärettömän paljon, mutta samalla tiedän, että tämä elämänvaihe on aika erilainen nyt kuin kaksi vuotta sitten ennen lapsen syntymää – silloin ajan käsite oli erilainen. Nyt minulla on työ sekä kotona että töissä ja tasapainottelen niiden kahden asian välillä – yhdessä mieheni Danielin kanssa.
Olen ajan kuluessa oppinut, että hyvinvoinnin saavuttaminen vaatii valintoja. Toisin sanoen, jos yrittää hamuta ja saavuttaa kaiken, voi olla hetken päästä onneton vähän kaiken kanssa. Toki on päiviä kun mieitin, että voi kun nyt saisi takoa vähän pidempää päivää tai voi kun voisin jatkaa tätä projektia yömyöhään. Mutta aika nopeasti näen sen toisenkin puolen.
Palkka ja tilipussi eivät ole minulle kaikki kaikessa. 50 prosenttisella työviikolla ja oman yritystoiminnan kautta saavutetulla joustavalla työajalla pääsee jo aika pitkälle, riittävän pitkälle tässä elämänvaiheessa. Enkä yksistään siis ajattele vain lapsen parasta, vaan myös minun parastani äitinä. Minulle riittää oikein hyvin hieman pienempi tilipussi tässä vaiheessa elämää ja näen sen sijaan arvokkaana vapaa-ajan, joka työnteosta vapautuu.

Jaamme mieheni kanssa kotona kotityöt, olemme siinä mielessä hyvin tasa-arvoisessa tilanteessa, eli se tekee kumpi ehtii ja pystyy. Mutta tottakai miehen tehdessä täyttä työviikkoa ja minun tehdessä puolittaista viikkoa on selvää, että minä teen kotitöitä enemmän ja niin on oikein hyvä. Sekin on valintojen kautta saatua hyvinvointia, että voi vaikka maanantaina pitää siivouspäivän lapsen kanssa kotona ja tehdä viikonloppuisin perheen kanssa yhdessä ”mukavampia” juttuja siivouksen sijaan.

Mun mielestä on tärkeää, että on aikaa ottaa hetkistä kiinni arkirumbassa. Sen mukaan teen valintoja. Minulla olisi viikottain tarjolla blogihommien kautta erilaisia treenejä, bloggaajailtoja, kutsuvierastilaisuuksia, aamupalatilaisuuksia, viikonloppuisin ystävien illanviettoja ja menoja. Mutta teen aika suuria karsintoja kaiken aikaa, ihan siksi, että olisi aikaa ottaa hetkistä kiinni arkirumbassa. Tai jopa siksi, ettei arkea tarvitsisi kutsua rumbaksi vaan se olisi elämää. Nautittavaa elämää ilman rumba-tunnetta.

Ei ne asiat täälläkään aina mene kuten Strömsöössä, välillä kiidetään persus pitkällä paikasta toiseen, ihmetellään ylibuukattuja kalentereja ja miehen kanssa päällekkäisiä menoja. Tyhjennetään pyykkikonetta klo 23 illalla kun toivoisi olevansa jo nukkumassa tai otetaan kivi-sakset-paperia kuka menee tänään kauppaan.
Kaiken kaikkiaan hyvinvoinnin saavuttaminen on kuitenkin monesta valinnasta kiinni, kaikissa paikoissa ei voi olla yhtä aikaa. 100 % kotiäitiys yhdistettynä 100 % uraohjukseen on sula mahdottomuus – sen välillä jokainen tekee oman päätöksensä mahdollisuuksiensa mukaan hyvinvointinsa ja perheensä parhaaksi.
Iloista alkavaa viikonloppua!
-Hilla